Vastoinkäymisiä ja vesisotaa

Laivan lipuessa kohti satamaa, aamuauringon paistaessa, kaksi väsynyttä matkustajaa raottavat silmiään ja näkevät edessään merestä kohoavan kauniin paratiisisaaren. Tytöt nostavat raskaat rinkat selkäänsä ja hikipisarat otsalla valuen lähtevät etsimään kattoa päänsä päälle. Ihmisjoukkojen läpi puikkelehtiessaan katukeittiöiden tuoksut tuovat veden kielelle sillä viime ruokailusta on jo liian kauan aikaa. Ruokien maisteleminen jää kuitenkin haaveeksi majapaikan löytämisen ollessa etusijalla. Syvemmälle saaren uumeniin kävellessään, tytöt ohittavat kymmeniä aivan liian hintavan näköisiä yöpaikkoja ja turhautuminen alkaa jo nousta molempien kasvoille. Sitkeästi matkaa jatkaen, onni kuitenkin kääntyy mukavan miehen tarjotessa sopuhintaan ilmastoinnilla ja kuumalla suihkulla varustettua yösijaa aivan rannan tuntumasta...

Näkymät Phi Phi Don saarelle viewpointilta

Saavuimme perjantai aamuna siis Phi Phi -saarille, jotka sijaitsevat noin parin tunnin venematkan päässä Krabilta. Phi Phi koostuu kuudesta saaresta, pääsaaresta Phi Phi Donista, hieman pienemmästä asuttamattomasta Phi Phi Leystä ja neljästä muusta pienestä saaresta. Saaret ovat tulleet ehkä parhaiten tunnetuiksi Leonardo DiCaprion tähdittämän The Beach -elokuvan julkaisemisen jälkeen 2000-luvun alkupuolella. Päiväsaikaan saari on nähtävyyksiä kiertelevien turistien suosima, kun taas iltaisin ranta tulvii bilettävistä nuorista. Eli siis ei varmaan tarvitse kahta kertaa miettiä kumpaa tänne tultiin tekemään.

Näkymää rantabileistä

No mutta eipä alkanut meidän perjantai-ilta ihan niinkuin elokuvissa. Iltapäivän rantakatuja kierreltyämme, saavuimme takaisin majapaikkaan valmistautumaan illanviettoa varten mehupullot kilisten iloisissa tunnelmissa. Varttiakaan ei ehtinyt kulua kun lattialla ryömiessään Emma alkoi huudella hävyyttömyyksiä sängyn päädystä. Mitäpäs muutakaan se Emma sieltä löysikään kuin pari kuollutta bedbugsia eli suomennettuna lutikkaa. Siinä sitten pienen hammastenkiristyksen jälkeen kellon lähennellessä ilta kymmentä ei ollut muutakaan vaihtoehtoa kuin kääntää koko kämppä ympäri eläviä lutikoita etsiessä. Kyllähän niitä sieltä sitten patjan ja lakanan välistä löytyi. Ei siinä muutakuin kertomaan asiasta majapaikan respaan ja onneksemme saimme vaihtaa huonetta ylempään kerrokseen. Uuteen huoneeseen päästyämme syynäsimme tietysti taskulamppujen kanssa jokaisen kolon läpi, löydöksenä yksi pieni torakka eikä ainuttakaan lutikkaa JES! Operaation jälkeen saimme turvallisin mielin vihdoin lähteä rannalle iltaa viettämään.

Strawberry daiquiri @ Relax Bar

Pari päivää täällä kului leffoja katsellessa pienen reissuväsymyksen yllättäessä meidät molemmat pahan kerran. Thaimaalaisten juhla Songkran kuitenkin sai meidätkin piristymään ja lähtemään mukaan kansalliseen vesisotaan. Vesijuhla nimelläkin tunnettu Songkran on siis thaimaalaisten uusi vuosi, jota juhlitaan virallisesti 13.-15.4, mutta kaupungista riippuen juhla saattaa kestää viikonkin. Songkran on buddhalaisuuden juhla, jonka tarkoituksena on puhdistaa sielu tulevaa vuotta varten. Täällä Phi Phin kaduilla juhla näytti tänä vuonna tältä: iloisuutta, tanssimista, musiikkia ja tietysti paikallisten ja turistien hullua vesisotaa, johon kuului vesipyssyt, vesiletkut, ämpärit ja ihan mitkä tahansa kipot millä pystyi vastaantulevan ihmisen kastelemaan läpikotaisin unohtamatta perään heitettävää talkkia ja värikkäitä kasvomaalauksia.

Songkraniin valmistautumista

Ettei koko homma ihan liian hauskaksi ja mukavan kuuloiseksi pääsisi, niin kerrotaan nyt niitä huonojakin hetkiä välillä. Sunnuntai iltana pitkän päivän jälkeen huoneeseen astuessa vastaan tuli mikäpäs muukaan kuin lutikka. Siinä se kaikessa rauhassa kipitti pitkin Emman sängyn päällä ollutta Permetriinillä (hyönteismyrkky jonka pitäisi tehota myös luteisiin) käsiteltyä hyttysverkkoa. Kun kello oli tietysti jo niin paljon ettei enää kehdannut respaankaan mennä valittamaan, oli turvauduttava omiin hyönteistentorjunta kykyihin. Eli pyydystettiin lutikka ilmatiiviiseen vesipulloon ja vietiin kauas alakerran roskikseen, käännettiin kämppä taas kerran ylösalaisin onneksi löytämättä merkkiäkään muista elävistä olennoista ja ei muutakun ”good night, sleep tight, don't let the bedbugs bite”.

Maanantaiaamuthan kun ei yleensäkkään ole mitään mitään ruusuilla tanssimista, niin eipä meidän aamu kummoisesti alkanut täällä paratiisissakaan. Hyvin nukutun yön jälkeen, iloisin mielin aamupalalle lähtiessämme Juuli sitten pienessä unenpöpperössä kompuroi majapaikkamme betonirappuset alas kuin hidastetusta filmistä. Onneksi suuremmilta vammoilta vältyttiin, mutta kyllähän siitäkin sääreen muutamat komeat taisteluarvet varmasti jäävät. Turhautumisen ja äärettömän ärsytyksen vallatessa mielen, oli silti pakko saada ensimmäisenä aamupalaa, joten haavojen desinfiointi jäi myöhemmälle vaikka se täällä kuumudessa oltaessa onkin todella tärkeää, mutta toivotaan että ruhjeet eivät tulehdu. Kaikkien edellämainittujen vastoinkäymisten jälkeen tämä tästä siis vielä puuttuikin. Eikä Juulin turhautumista yhtään helpottanut vieläkin mielessä kummitteleva, jo ensimmäisen viikon jälkeen hukkunut Visa electron -kortti. Noh, ei kai tässä muu auta kun ajatella positiivisesti, että toinen maksukortti on vielä jäljellä ja ettei pahempaa ole sattunut!

Auringonlaskua Phi Phi Donilla

Herkkuja katukeittiöstä

Vuorovedenvaihtelua Phi Phillä