Good bye Thailand

Koh Lipeltä ostimme matkan Hat Yaihin, mikä oli meidän viimeinen Thaimaan kohteemme ja mistä lentomme eteenpäin kohti Kuala Lumpuria lähti. Aamulla heitimme taas rinkat selkään ja lähdimme kohti Pattaya beachia missä kelluva laituri meitä odottaisi. Rantaan saavuttuamme saimme kuulla, että edellisen päivän kovan tuulen vuoksi laiturit oli siirretty saaren toiselle puolen, Sunrise beachille. Ja yllätys yllätys taaskaan me ei oltu yhtään tilanteesta tietoisia. Ei auttanut muu kuin ottaa skootteritaksi alle ja hurauttaa saaren toiselle puolen, jotta pääsimme pitkähäntäveneellä laiturille josta pikavene lähti.

Hyvästi Koh Lipe

Hat Yaihin päästiin lopulta 1,5h pikavenekyydin ja tunnin bussimatkan jälkeen. Päätimme vähän hemmotella itseämme, joten oltiin otettu vähän hienommasta hotellista yö. Aikamoinen tunne taas tulla pienestä paikasta suurkaupungin sykkeeseen, joten ilta kuluikin sitten hotellin palveluista nauttien. 

Näissä maisemissa kehtasi kuntoilla

Namnam

29.4 siirryimme Hat Yain lentoasemalle ja immigrationissa meille kävi ilmi, että oltiin ylitetty meidän viisumit yhdellä päivällä. Ilmeet oli varmastikin näkemisen arvoiset, sillä oltiin ihan varmoja ettei päivät mene yli kun jo Suomen päässä niin laskettiin. No, 500bht virkamiehelle käteen per naama ja päästiin jatkamaan matkaa Air Asialla kohti Kuala Lumpuria.

Huomioi päivämäärät

Koh Lipe

Meidän lähes puolentoista viikon aikamme Lipellä sujui pääasiassa rentoutuessa ja tekemättä mitään, mutta on meillä silti jotain kerrottavaakin täältä jäänyt mieleen.

Koh Lipe on pienen pieni saari Lounais-Thaimaassa Andamaanien merellä, lähellä Malesian rajaa. Vain muutama vuosi sitten Koh Lipe oli vielä tuntematon paratiisisaari, mutta viimeisen parin vuoden sisällä turistit ovat löytäneet saaren ja kokoonsa nähden saari useimmiten voikin olla aikalailla ylikansoitettu. Meidän silmissämme saarella on kuitenkin pysynyt sellainen rento tunnelma väenpaljoudesta huolimatta, eikä kaduilla kukaan tule tyrkyttämään yhtään mitään, mikä monissa turistikohteissa on täälläpäin maailmaa tapana. Jos osut saarelle high seasonin (paras matkustusaika Thaimaassa ilmojen puolesta) aikaan, niin oikeastaan päivällä saat olla aika rauhassa ja ainoa mistä ihmispaljouden huomaa saarella on iltaisin kävellessä Koh Lipen "pääkatua" Walking Streettiä pitkin. Joten siis jos haet valkoista puuterimaista hiekkaa ja vaaleaa, turkoosia vettä, mutta kuitenkin jonkin verran palveluita saisi olla, niin tämä on sinulle oikea paikka. Koh Lipehän sai muuten ensimmäisen pankkiautomaattinsakin vasta tämän vuoden Tammikuussa!

Sunrise Beach, Koh Lipe

Sunset Beach, Koh Lipe

Kuten edellisessä postauksessa jo kerroimmekin, niin varasimme siis etukäteen majapaikan valmiiksi pariksi ensimmäiseksi yöksi Walking Streetin sivukadulta Gecko Lipe Resortista. Nukuimme ensimmäiset yöt budjettiimme nähden aivan liian kalliissa bungalowissa (1500bht /yö), joten kävimme kyselemässä halvempia vaihtoehtoja saaren toiseksi suurimmalla rannalla Sunrise Beachillä. Kyllähän sieltä olisi halvempia sekä hyviäkin vaihtoehtoja löytynyt, mutta saimme kuitenkin hyvän tarjouksen halvemmasta bungalowista (900bht /yö) Gecko Lipestä. Päätimme majoittua koko loppuajaksi siis Gecko Lipe Resortiin, sillä paikka oli osoittanut meille mukavuutensa parin edellis päivän aikana. Täällä Lipellä siis muutenkin high seasonin aikaan bungalowit ovat suhteellisen kalliita verrattuna muihin saariin Thaimaassa.

Gecko Lipe Resort

Koska ollaan erityisesti hyvän ruuan ystäviä niin aloitetaan kertomalla meidän mielestä mainitsemisen arvoisista ruokapaikoista, jos teistä joku tänne sattuu joskus eksymään.

Thai Lady Pancake
Ravintoloita saarella on kaksikin kappaletta, toinen sijaitsee suunnilleen Walking Streetin puolessa välissä ja toinen juuri ennen Walking Streetin alkua Sunrise Beachin päädyssä. Ravintola oli meille ihan ehdoton ykkönen aamupalapaikoista, sillä sieltä sai hyvään hintaan sopivan kokoisen lautasellisen syötävää aamuisin ja vaihtoehtoja oli monia. Ravintolalla on myös hyvä valikoima paikallisia ruokia ja länsimaisiakin ruokia muutamia listalta löytyy.

Yohoo restaurant
Ravintola löytyy Walking Streetin puolesta välistä Thai Lady Pancakea vastapäätä. Kun kuulet huudon "Yohoo, yohoo, pancake, pancake, pancake, yohoo!" olet oikeassa paikassa. Ravintolaa pitää vanha thaimaalainen rouva ja sieltä saa saaren parhaat pannarit! Valikoimissa myös sandwicheja sekä thaimaalaista ruokaa. Hinnat myöskin täällä kohdillaan.

La luna
Pieni italialainen ravintola Walking Streetin alkupäässä (Pattaya beachiltä katsottuna) sijaitsevalla sivukujalla. Ravintolasta saa pääosin italialaista ruokaa, kuten bruchettaa, pastoja ja pitsoja, mutta listalta löytyy myös pihvejä, salaatteja sekä hampurilaisia. Täältä saat varmasti saaren parhaat pitsat ja pastat joko listalta tai omavalintaisilla täytteillä. Ravintola on hieman normaalia kalliimpi, mutta hinta-laatu -suhde on todellakin kohdallaan! Jos olet/olette menossa isommalla porukalla syömään, kannattaa kysyä onko pöytävaraus mahdollinen, sillä ravintola oli joka ilta tupaten täynnä.

Spidermonkey
Walking Streetin alkupäässä sijaitseva paikallisten pitämä ravintola, jonka listoilta löytyvät niin länsimaalaiset, kuin paikallisetkin tutut herkut. Ravintolasta saa myös useana iltana grillattuja vartaita kanalla, possulla tai lihalla, uuniperunan tai lohkoperunoiden kera. Henkilökunta on todella mukavaa!

Saarella ei juurikaan ole mitään nähtävyyksiä vaan täälläkin juju piilee ympäröivissä asumattomissa saarissa, joihin pääsee tutustumaan vuokraamalla pitkähäntäveneen kuskeineen omaan käyttöön tai varaamalla järjestetyn matkan ryhmässä oppaan kanssa. Meille veneen vuokraaminen omaan käyttöön olisi tullut liian kalliiksi, mutta isommalla porukalla se on varmasti järkevämpää. Niinpä viikon rentoutumisen jälkeen päätimme lähteä Thai Beach Travellersin järjestämälle snorklausmatkalle, mistä maksoimme 550bht per henkilö. Matka alkoi Pattaya Beachin satamasta, jossa jokainen sai käydä hakemassa itsellensä sopivan snorkkelin, maskin sekä räpylät. Hetken odottelun jälkeen meidät jaettiin kahdeksan hengen ryhmiin ja niin meidän snorklausmatka pitkähäntäveneellä sai alkaa. Kiersimme jotakuinkin kuusi eri saarta ja snorklauspaikkaa päivän aikana ja koska kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, niin...

Meille ehkä mieleenpainuvin asia saarella oli kuitenkin eläimet, jotka viihdyttivät meitä aamusta iltaan lähes joka päivä ja milloin missäkin päin saarta. Kulkukoiria saarella on kokoonsa nähden todella paljon, mutta suurin osa koirista oli erittäin hyväkuntoisen näköisiä ja ystävällisiä. Jos olisimme tulleet Lipeltä kotiin, niin olisi saattanut koira jos toinenkin lähteä meidän matkaamme.. Heti ensimmäisenä päivänä Lipelle saavuttuamme saimme ystäväksemme kulkukoiran, joka useimmiten päiväsaikaan kävi terassillamme hengailemassa, mutta kaduillakin vastaan tullessaan juoksi häntää heiluttaen luoksemme. Iltaisin meille piti seuraa resortin omistajan kissa, joka jatkuvalla syötöllä änkesi syliin huomiota hakiessaan. Myöskään öisin emme saaneet olla ilman eläinkunnan ystäviä, sillä meidän lisäksi bungalowissamme asusteli iso gecko perheineen. Kyllähän liskokaverista hyötyä oli, sillä sehän piti suurimman osan torakoista loitolla, mutta öisin kaveri kävi tekemässä tarpeensa meidän hyttysverkolle, joka tästä syystä jouduttiin vaihtamaan lähes joka päivä.

Ainoa hyttysmyrkky mikä oikeasti toimii!

Viihdyimme Koh Lipellä erittäin hyvin ja luultavasti olisimme siellä viettäneet pidemmänkin ajan, jos viisumimme olisivat antaneet periksi. Thaimaassa ei tähän mennessä monia paikkoja ole tullut vastaan, minne haluaisi matkustaa uudelleen, mutta Lipelle uskomme vielä jonakin päivänä palaavamme.

Matka etelään kohti Koh Lipeä

Lopetimme saarihyppelyn ja luotimme minivan + lautta -yhdistelmään (1200bht) matkalla kohti Koh Lipeä Etelä-Thaimaassa. Oliko se sitten viisas päätös vai ei, sitä me ei koskaan tulla tietämään..

Ostettiin siis edellisenä iltana pienen harkinnan jälkeen minivanin ja lautan yhdistelmämatka Koh Lipelle. Ajatuksena meillä oli pysähtyä matkalla jollain saarella vielä ennen Koh Lipelle menoa, mutta todettiin meidän Thaimaa -ajan olleen aika pitkälti pelkkää matkustelua, niin päätettiin säästää hieman rahaa sekä hermoja, ja lähteä suoraan pitkälle matkalle kohti Lipeä. Vaihtoehdoiksi matkamyyjä antoi kuuden tunnin lauttamatkan (ilman vessaa) tai neljän tunnin minivan -matkan sekä siihen lisäksi kahden tunnin lauttamatkan. Päätöstä ei kauhean kauaa tarvinnut tehdä, sillä mennäkkö mielummin autolla parilla pysähdyksellä vai lautalla keinuen ilman mahdollisuutta käydä vessassa ja paikallisten matkustuskulttuurin tietäen matkan pituus kun venähtää joka tapauksessa muutamalla tunnilla. Meidän tapauksessa matkan pituudeksihan tuli se kymmenen tuntia ja miten siihen päädyttiin, se selviää lukemalla tekstiä eteenpäin.

Lauantaiaamuna kukonlaulun aikaan siis päät ylös tyynyistä, viimeiset tavarat rinkkaan ja menoksi. Minivan tuli meitä hakemaan aamulla puoli kahdeksan aikaan ja mitäpä muita paikkoja bussissa oli jäljellä kuin takapenkki. Matka Koh Lantalta Trangiin kesti reilu kolme tuntia mukaanlukien kaksi autolautta -matkaa. Selvisi kyllä meillekkin siinä kolmen tunnin aikana, että minkätakia ihmiset yleensä välttävät noita minivanien takapenkkejä. Pienikin kuoppa tiessä, niin heti kolahti päät kattoon kun taas sillä hetkellä etupenkkiläiset eivät liikahtaneetkaan. Kirjaimellisesti siis tuntui ihan kun olisi ollut kolmen tunnin jatkuvassa vuoristoradassa. 

Trangin linja-auto -asemalle päästyämme meille ilmoitettiin, että nyt vaihdetaan autoa ja seuraava lähtisi puolen tunnin päästä. Siinä sitten miettiessä kahdenkymmenen laiturin väliltä, että mistäköhän meidän seuraava kyyti lähtisi, joku paikallinen, ilmeisesti bussikuski, huitoo toiselta puolen asemaa meille että tännepäin. Sinne mentäessä mies heitti kuuden hengen porukkamme rinkat autoon ja katosi. Kymmenen minuutin kuluttua aseman toiselle puolelle kurvasi vanhalla, aikansa nähneellä minivanilla mies, joka hänkin alkoi huitomaan meitä sinnepäin. Lippujamme katsottuaan, mies kovasti vakuutti, että meidän pitäisi siirtää rinkkamme ilmastoidusta, uudesta minivanista hänen ilmastoimattomaan vanhaan Hiaceen. Ihmettelimme neljän muun matkustajan kanssa, että miten asiat siellä voi mennä niin ristiin, että ensin sanotaan toista ja sitten toista. Päädyimme kuitenkin hyppäämään minivaniin, jossa tavaramme jo valmiiksi olivat.

Parin tunnin päästä saavuimme Satuniin, jossa meidän käskettiin vaihtaa taas bussia ja mikäpä muukaan siellä odotti, kuin tämä sama rämä-Hiace minkä näimme jo Trangin linja-auto -asemalla, ei voi olla totta! Me ja ranskalainen pariskunta vaihdoimme tavaramme vanhaan Hiaceen ja matka jatkui kohti Pakbaran satamaa. Juulin istuessa etupenkillä selvisi, että myöhästyimme lautastamme, koska Trangin asemalla emme hypänneet hänen firmansa auton kyytiin. Toinen lautta lähtisi kuitenkin tunnin odottelun jälkeen, onneksi.

Andrew Tours oli siis matkanjärjestäjämme nimi. EI SUOSITELLA KENELLEKÄÄN jos on vaihtoehtoja valita joku muu. Tunnin satamassa heidän toimistollaan odottelun jälkeen kello alkoi lähestyä kolmea iltapäivällä, jolloin lauttamme pitäisi lähteä. Toimistolle ilmestyi viiden hengen porukka, jotka kertoivat ranskalaisille tulleensa juuri Koh Lipeltä. Moneen kertaan jouduttiin ranskalaisten kanssa kysymään toimistotädiltä, että joko mentäisi laivaan ja saadaanko meidän liput. Kellon ollessa jo yli kolmen otimme rinkat selkään ja ranskalaisten kanssa lähdimme kiiruhtamaan sataman terminaalia kohti ilman niitä lippuja, sillä naisen mukaan paidoissamme oleva tarra riittää. Terminaaliin päästyämme, jouduimme maksamaan 20bht maksun ja sitten ihmeteltiin missä meidän lauttaliput on. Siinä sitten meni hetki selitellessä, että ne on sillä toimiston naisella, joka sanoi ettemme tarvitse niitä. Pääsimme läpi ensimmäisestä tarkastuspisteestä ja huomasimme laivan olleen vasta lastausvaiheessa. Ranskalaisten mennessä laivaan edeltä, laivan työntekijät halusivat myös nähdä lippumme. Nyt oli siis heidän vuoro selittää meidän kohtalomme. Siinä sitten muutaman puhelinsoiton ja selvittelyn jälkeen toimistonainen tuli tuomaan sataman henkilökunnalle lippumme, jolloin laivan henkilökuntaan kuuluva mies totesi kyseisen matkanjärjestäjän olevan ehkä huonoin mahdollinen.

Puolentoistatunnin lauttamatkan jälkeen saavuimme Koh Lipen edustalla sijaitsevaan kelluvaan laituriin. Koh Lipellähän ei ole laituria, joten päärannan, Pattaya Beachin, edustalle on rakennettu kaksi kelluvaa laituria mihin isommat veneet voivat pysähtyä. Laiturilta on matkaa rannalle, mikä taitetaan maksua vastaan pitkähäntäveneellä. Laiturilla maksut olivat 50bht venematka ja 20bht saarimaksu Koh Lipelle. 

Kello oli tässä vaiheessa jo lähempänä kuutta, joten onneksi olimme varanneet etukäteen majoituksen  kahdeksi yöksi hermojen säästämistä ajatellen. Pienen harhailun jälkeen löysimme tiemme majapaikkaamme Gecko Lipe Resortiin. 

Valitettavasti tämä postaus jää kuvattomaksi, sillä tämänhetkisellä netillä kuvien lataaminen osoittautui mahdottomaksi. Koh Lipestä ja meidän kuulumisista kerromme sitten seuraavassa postauksessa, joten stay tuned! 

Skootterin pärinää Koh Lantalla

Tiistai aamuna meidän matka jatkui saarihyppelyn tavoin parin tunnin merimatkalla Koh Lanta
Yaille. Koh Lanta sijaitsee siis noin 70km Krabi Townista ja koostuu muutamasta saaresta, joista isoimpia ovat Koh Lanta Noi ja Koh Lanta Yai, mutta yleensä puhutaan pelkästään Koh Lantasta. "Pääsaari" eli Koh Lanta Yai on 6km leveä ja yli 30km pitkä, joten ihan kävelymatkoista täällä ei puhuta. Tämä on siinä mielessä mielenkiintoinen paikka, että täällä on paljon rantoja; muutamia isompia ja paljon pieniä 'salaisia' paratiisirantoja, todella isoja korkeuseroja sekä paljon metsää. Ihmiset tulevat tänne yleensä vilkkaammista biletyspaikoista vähän haukkaamaan happea ja rauhoittumaan niinkuin mekin oikeastaan ollaan tehty. Tämähän on myös ainakin Finnmatkojen lomakohde, mutta ei todellakaan niin turistisoitunut kuin muut paikat Thaimaassa ja hyvä niin! Suurin osa väestöstähän täällä on muslimeita, joten paljon näkee huivipäisiä naisia sekä kovaäänisistä kuuluu muutamaan otteeseen päivästä uskonnollista musiikkia, jonka oletettiin olevan heidän rukouskutsunsa.

Mietittiin jo Phi Phi:n päässä, että mitenköhän me löydetään täältä majoitus kun tämä saari on tosiaan sen verran iso, että ei oikein voi kiertää ovelta ovelle kyselemässä majapaikkaa. Onneksi ongelmaan tuli ratkaisu heti lauttaan hypätessä, sillä meidän käteen lyötiin yhden resortin esite ja päätettiin pitkän harkinnan jälkeen käydä katsomassa miltä se paikan päällä näyttää, sillä ehkä vähän arveluttaa täällä varata näkemättä yhtään mitään varsinkaan meidän kokemusten jälkeen.. Saatiin ilmainen kyyti satamasta resortille joka osottautuikin ihmeeksemme todella hyväksi, joten otimme huoneen hintaan 600bht / yö. Otimme aluksi varmuuden vuoksi vain yhden yön, jos vaikka iltasella olisi tullut kutsumattomia vieraita vastaan, mutta niin ei kuitenkaan käynyt ja uskalsimme ottaa muutaman yön lisää. Asetuttuamme huoneeseen, kävimme vuokraamassa skootterin resortimme vuokraamosta hintaan 200bht / vrk, sillä tätä saarta ei oikein muulla tapaa pysty näkemään kunnolla ja ilta menikin skootterilla naapurustoa tutkiskellessa.

Blue Andaman Lanta Resort

Seuraavana päivänä uskalsimmekin jo lähteä skootterilla kiertelemään ihan ilman karttaa ja päämäärää. Täällä liikenne on myöskin todella rauhallista, tiet suhteellisen hyvässä kunnossa ja nopeusrajoituksetkin ovat korkeintaan 60 km/h. Ajelimme mutkaista päätietä kymmeniä kilometrejä kääntymättä ja päädyimme saaren vastakkaiselle puolelle, josta ei kuitenkaan löydetty mitään näkemisen arvoista, lukuun ottamatta lehmiä ja apinoita. Päätimme kääntyä takaisin sillä kello läheni jo viittä iltapäivällä ja halusimme käydä vielä tutustumassa Lanta Animal Welfareen, eli koirien sekä kissojen ns. orpokotiin, josta on mahdollista myös adoptoida lemmikkejä hyvään kotiin. LAW toimii pelkästään vapaaehtoistyöntekijöiden toimesta ja sen tarkoituksena on päästää eläimet kivuista ja kärsimyksistä sterilisaation ja huolenpidon avulla. Paikka toimii siis suurimmaksi osaksi lahjoitusten avulla, sillä heillä ei ole valtion tukea tai yksityistä rahoittajaa. Heille ulkopuolinen apu on siis aina tervetullutta mm. koirien ulkoiluttamisen ja kissojen kanssa leikkimisen muodossa.

Lanta Animal Welfare

Matkalla tuntemattomaan

Torstai aamuna hyppäsimme luotettavaksi osoittauneen uljaan ratsumme kyytiin tyytyväisin mielin ja parin kilometrin verran eteenpäin päräytettyämme ratsustamme puhkesi mikäpä muukaan kuin rengas. Ei voi olla totta! Pienen mietintätauon ja muutaman kirosanan jälkeen köröttelimme lähimmälle bensa-asemalle, josta ei tietenkään ollut saatavilla ilmaa renkaaseen. Asemalta meidät ohjattiin eteenpäin korjaamolle, jossa sitten meille näytettiin, että renkaan sisäkumi oli vanhuuttaan hajonnut mikä ei tietenkään ollut meidän syy vaan huonoa tuuria tietysti. Pienen selvittelyn jälkeen skootterin vuokraajina korjaamomaksu jäi siis meidän hoidettavaksi. 10 minuuttia myöhemmin, 180bht köyhempinä pääsimme jatkamaan matkaa kohti yhtä saaren päärannoista, Klong Nin Beachiä.  Ranta oli paikallisten sanonnan mukaan "same same but different", eli ei mikään kovin kummonen.
Iltapäivällä halusimme vielä uudestaan käydä Lanta Animal Welfaressa, kun viime visiitti jäi sen verran lyhyeksi. Päästiin paikanpäälle ja saimme työntekijöiltä kumpikin omat koirat ulkoilutettaviksi. Alkuun kävelimme ilmeisesti liian pitkälle, sillä vastaan tuli norsu, kun tavoitteena oli löytää joki, jonne koirat pääsisivät viilentymään. Loppu hyvin, kaikki hyvin: löydettiin paluumatkalla joki, sekä saatiin koirat turvallisesti takaisin kotiinsa.

Lanta Animal Welfare

Fried Rice with Chicken @ Cookkai Restaurant, Klong Nin

Viimeisenä päivänä, eli tänään, tarkoituksenamme oli löytää niitä kuuluisia paratiisirantoja saaren eteläpäädystä, jonne opasteet ovat aika olemattomia. Kyllähän niitä sieltä löytyi pienen etsinnän jälkeen, joten mekin päästiin nauttimaan Koh Lantan "toisesta puolesta".

Klong Jark Beach 

Nui Beach

Bamboo Bay Beach

Vastoinkäymisiä ja vesisotaa

Laivan lipuessa kohti satamaa, aamuauringon paistaessa, kaksi väsynyttä matkustajaa raottavat silmiään ja näkevät edessään merestä kohoavan kauniin paratiisisaaren. Tytöt nostavat raskaat rinkat selkäänsä ja hikipisarat otsalla valuen lähtevät etsimään kattoa päänsä päälle. Ihmisjoukkojen läpi puikkelehtiessaan katukeittiöiden tuoksut tuovat veden kielelle sillä viime ruokailusta on jo liian kauan aikaa. Ruokien maisteleminen jää kuitenkin haaveeksi majapaikan löytämisen ollessa etusijalla. Syvemmälle saaren uumeniin kävellessään, tytöt ohittavat kymmeniä aivan liian hintavan näköisiä yöpaikkoja ja turhautuminen alkaa jo nousta molempien kasvoille. Sitkeästi matkaa jatkaen, onni kuitenkin kääntyy mukavan miehen tarjotessa sopuhintaan ilmastoinnilla ja kuumalla suihkulla varustettua yösijaa aivan rannan tuntumasta...

Näkymät Phi Phi Don saarelle viewpointilta

Saavuimme perjantai aamuna siis Phi Phi -saarille, jotka sijaitsevat noin parin tunnin venematkan päässä Krabilta. Phi Phi koostuu kuudesta saaresta, pääsaaresta Phi Phi Donista, hieman pienemmästä asuttamattomasta Phi Phi Leystä ja neljästä muusta pienestä saaresta. Saaret ovat tulleet ehkä parhaiten tunnetuiksi Leonardo DiCaprion tähdittämän The Beach -elokuvan julkaisemisen jälkeen 2000-luvun alkupuolella. Päiväsaikaan saari on nähtävyyksiä kiertelevien turistien suosima, kun taas iltaisin ranta tulvii bilettävistä nuorista. Eli siis ei varmaan tarvitse kahta kertaa miettiä kumpaa tänne tultiin tekemään.

Näkymää rantabileistä

No mutta eipä alkanut meidän perjantai-ilta ihan niinkuin elokuvissa. Iltapäivän rantakatuja kierreltyämme, saavuimme takaisin majapaikkaan valmistautumaan illanviettoa varten mehupullot kilisten iloisissa tunnelmissa. Varttiakaan ei ehtinyt kulua kun lattialla ryömiessään Emma alkoi huudella hävyyttömyyksiä sängyn päädystä. Mitäpäs muutakaan se Emma sieltä löysikään kuin pari kuollutta bedbugsia eli suomennettuna lutikkaa. Siinä sitten pienen hammastenkiristyksen jälkeen kellon lähennellessä ilta kymmentä ei ollut muutakaan vaihtoehtoa kuin kääntää koko kämppä ympäri eläviä lutikoita etsiessä. Kyllähän niitä sieltä sitten patjan ja lakanan välistä löytyi. Ei siinä muutakuin kertomaan asiasta majapaikan respaan ja onneksemme saimme vaihtaa huonetta ylempään kerrokseen. Uuteen huoneeseen päästyämme syynäsimme tietysti taskulamppujen kanssa jokaisen kolon läpi, löydöksenä yksi pieni torakka eikä ainuttakaan lutikkaa JES! Operaation jälkeen saimme turvallisin mielin vihdoin lähteä rannalle iltaa viettämään.

Strawberry daiquiri @ Relax Bar

Pari päivää täällä kului leffoja katsellessa pienen reissuväsymyksen yllättäessä meidät molemmat pahan kerran. Thaimaalaisten juhla Songkran kuitenkin sai meidätkin piristymään ja lähtemään mukaan kansalliseen vesisotaan. Vesijuhla nimelläkin tunnettu Songkran on siis thaimaalaisten uusi vuosi, jota juhlitaan virallisesti 13.-15.4, mutta kaupungista riippuen juhla saattaa kestää viikonkin. Songkran on buddhalaisuuden juhla, jonka tarkoituksena on puhdistaa sielu tulevaa vuotta varten. Täällä Phi Phin kaduilla juhla näytti tänä vuonna tältä: iloisuutta, tanssimista, musiikkia ja tietysti paikallisten ja turistien hullua vesisotaa, johon kuului vesipyssyt, vesiletkut, ämpärit ja ihan mitkä tahansa kipot millä pystyi vastaantulevan ihmisen kastelemaan läpikotaisin unohtamatta perään heitettävää talkkia ja värikkäitä kasvomaalauksia.

Songkraniin valmistautumista

Ettei koko homma ihan liian hauskaksi ja mukavan kuuloiseksi pääsisi, niin kerrotaan nyt niitä huonojakin hetkiä välillä. Sunnuntai iltana pitkän päivän jälkeen huoneeseen astuessa vastaan tuli mikäpäs muukaan kuin lutikka. Siinä se kaikessa rauhassa kipitti pitkin Emman sängyn päällä ollutta Permetriinillä (hyönteismyrkky jonka pitäisi tehota myös luteisiin) käsiteltyä hyttysverkkoa. Kun kello oli tietysti jo niin paljon ettei enää kehdannut respaankaan mennä valittamaan, oli turvauduttava omiin hyönteistentorjunta kykyihin. Eli pyydystettiin lutikka ilmatiiviiseen vesipulloon ja vietiin kauas alakerran roskikseen, käännettiin kämppä taas kerran ylösalaisin onneksi löytämättä merkkiäkään muista elävistä olennoista ja ei muutakun ”good night, sleep tight, don't let the bedbugs bite”.

Maanantaiaamuthan kun ei yleensäkkään ole mitään mitään ruusuilla tanssimista, niin eipä meidän aamu kummoisesti alkanut täällä paratiisissakaan. Hyvin nukutun yön jälkeen, iloisin mielin aamupalalle lähtiessämme Juuli sitten pienessä unenpöpperössä kompuroi majapaikkamme betonirappuset alas kuin hidastetusta filmistä. Onneksi suuremmilta vammoilta vältyttiin, mutta kyllähän siitäkin sääreen muutamat komeat taisteluarvet varmasti jäävät. Turhautumisen ja äärettömän ärsytyksen vallatessa mielen, oli silti pakko saada ensimmäisenä aamupalaa, joten haavojen desinfiointi jäi myöhemmälle vaikka se täällä kuumudessa oltaessa onkin todella tärkeää, mutta toivotaan että ruhjeet eivät tulehdu. Kaikkien edellämainittujen vastoinkäymisten jälkeen tämä tästä siis vielä puuttuikin. Eikä Juulin turhautumista yhtään helpottanut vieläkin mielessä kummitteleva, jo ensimmäisen viikon jälkeen hukkunut Visa electron -kortti. Noh, ei kai tässä muu auta kun ajatella positiivisesti, että toinen maksukortti on vielä jäljellä ja ettei pahempaa ole sattunut!

Auringonlaskua Phi Phi Donilla

Herkkuja katukeittiöstä

Vuorovedenvaihtelua Phi Phillä

Ao Nang, Krabi

Tiistai aamuna matka kohti Krabia alkoi majapaikastamme lava-auton kyydillä Mae Haadin satamaan. Satamassa meno oli jokseenkin sekavaa, sillä samaan aikaan sieltä oli lähdössä noin 500 muutakin ihmistä meidän lisäksi. Onneksi siellä oli kuitenkin henkilökuntaa jonkun verran auttamassa ja lippua näyttämällä meidät ohjattiin oikeaan check-in jonoon. Täällä siis etukäteenkin ostetut liput tarkastetaan moneen otteeseen, sekä paidanhihoihin ja reppuihin lyödään tarroja päämäärän nimellä varustettuna, että varmasti kaikki löytävät oikeisiin osoitteisiin.

Muutamien lauttafirmojen joukosta valitsimme Lomprayahin. Vaihtoehtoina siis oli edullisempi kahdeksan tuntia kestävä yölautta tai valitsemamme hieman kalliimpi kolme tuntia kestävä päivälautta. Merisairaudesta kärsiville (eli Emmalle) tuo lyhyempi oli siis tällä kertaa parempi vaihtoehto, vaikka eihän me voida tuon yhden matkan perusteella sitä vielä parhaaksi luokitella.

Lautta lähti tunnin myöhässä, mutta sepä ei meitä haitannut sillä tuo thaimaalaisten verkkainen tyyli oli meille jo ennestään tuttua. Tyyli saattaa olla meille länsimaalaisille aluksi ärsyttäväkin, koska olemme tottuneet kiireiseen elämään ja tiukkoihin aikatauluihin. Täällä on siis syytä varata oikeastaan koko päivä matkustamiseen jos matkan arvioitu kesto on enemmän kuin pari tuntia.

Puolentoistatunnin merimatkan jälkeen meitä odotti lautan vaihto Koh Phanganin saarella. Vaihto kävi nopeasti, mutta kyllä siinä silti ehti skootterikeittiön kyydistä ruokaa hakea. Välillä vähän ihmetyttää, kuinka ruoat noissa katukeittiöissä oikein säilyy kun aurinko porottaa täydeltä taivaalta, mutta ainakin vielä toistaiseksi ollaan onneksi mahapöpöiltä säästytty. Täytyy kyllä myöntää että muutamat katukeittiöistä haetut ruoat ovat olleet jopa parempia, kuin yli puolet kalliimmissa ravintoloissa.

Koh Phanganilta matka jatkui Koh Samuin kautta Suratthanin satamaan, jonne yllätykseksemme saavuttiinkin tuntia aiemmin kuin oli tarkoitus. Laivasta hypättiinkin suoraan bussiin, jonka piti viedä meidät Krabille. Kyllähän me Krabille sitten kolmen tunnin bussimatkan jälkeen päästiin, keskelle ei mitään, josta sitten tietenkin pystyi ostamaan kuljetuksen Ao Nangiin. Hintaa laiva/bussikuljetuksella oli 900bht /hlö ja tällä viimeisellä yllätyskyydillä 100bht /hlö. Kyllä ne täälläkin vaan sen rahastuksen osaa..

Ao Nangiin päästyämme rantakatua ei tarvinnut kauaa edestakaisin kävellä, sillä tien toiselta puolen Seaworld Guesthousen hassu rouva alkoi huudellen kyselemään tarvitsemmeko majoitusta. Rouva kertoi aluksi hinnan olevan 600bht /yö, mutta pienen tinkaamisen jälkeen saimme hinnan tiputettua 460 bahtiin per yö. Kävi kyllä hyvä tuuri, sillä majapaikka on n. 200 metrin päässä rannasta ja täältä löytyy pyykkipalvelusta lähtien kaikki tarvittava.

Ao Nangin rannassa sijaitsevista kopeista voit ostaa lippuja pitkähäntäveneisiin, jotka vievät lähisaarille 200bht /menopaluu /hlö. Itse kävimme keskiviikkona Railaylla ja tänään Phranangilla.

Jottei tästä tulisi mikään kilometriteksti ja me päästäisiin nukkumaan, niin kuvathan kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. ;)

Railay Beach

Phranang Beach

Phranang Cave

Phranang Cave

Phranang Cave

Ao Nang Beach

Koh Tao

Niinkun Madventuresin pojat sanoo, niin reissun alussa pitää virittää riippumatto ja levytellä siinä ensimmäiset pari viikkoo. Meiltä ei vielä riippumattoja löydy, mutta ollaan kyllä aika iisisti täällä otettu.

Tällähetkellä ollaan siis melkein viikon verran vietetty aikaa Koh Taolla ja huomenna aamulla olisi tarkotus suunnata kohti Krabia muutamaksi yöksi tekemään pieniä ostoksia (saarilla on kallista!) ja jatkaa siitä matkaa sitten taas jonnekkin saarille. Palataan kuitenkin vähän ajassa taaksepäin nyt kun tiedetään teille vähän kertoa millainen paikka tämä saari on ja mitä me ollaan täällä tehty.

Viime keskiviikkona saavuttiin siis sattumalta tänne Chalok Baan Kaolle mikä on muuten koko saaren kolmanneksi suurin ranta. Paikka osoittautui hyväksi valinnaksi, sillä täältä löytyy oikeastaan kaikki mitä vaan voi tarvita. On ruokakauppaa, vaatekauppaa, apteekkia, lääkäriä, ravintolaa ja sattuupa tuossa rannassa pari kivaa baariakin olemaan. Mukavan tästä paikasta tekee rauhallisuus, sillä tätä paikkaa ei ole ihan kokonaan vielä turistit vallanneet. Ranta ei ole kuitenkaan paras mahdollinen uimiseen, sillä vesi on vähän likaista ja aika pitkälle saa kävellä että vesi menee polvien yläpuolelle. Muutaman kymmenen minuutin kävelymatkan päästä kuitenkin löytyy parempiakin rantoja mm. Freedom Beach ja Thian Og Bay eli Shark Bay, jonne itse kuitenkin painelimme skootterilla, mutta siitä myöhemmin lisää.

Chalok Baan Kao Bay

Näkymät majapaikan ravintolasta

Pari ensimmäistä aamua täällä alkoi kaupasta haetulla aamupalalla, kunnes löysimme huippuhyvän aamupalapaikan nimeltä Cappuccino Bakery. Lonely Planetissakin taitaa tästä paikasta olla suositus, sillä kahvilan seinällä oli maininta kyseisestä kirjasta. Sieltä sai muunmuassa täytettyjä patonkeja, croissantteja sekä salaatteja, joissa raaka-aineet olivat todella tuoreita ja maukkaita.

Aluksi koitettiin hieman välttää keskipäivän hulluna porottavaa aurinkoa, joten siihen aikaan päivästä tutustuimme saareen netin ja opasvihkojen avulla sekä hengailtiin meidän mökin terassilla hieman suunnitellen tulevaa. Iltaisin käytiin tietysti maistelemassa hyviä thaimaalaisia ruokia eri ravintoloissa, joista mainitsemisen arvoisiksi nousivat Yin & Yang, joka myös oli melkein aina täynnä ja O. O. OK, joka on tunnettu kalaruoistaan ja jonka omistaa ranskalainen mies sekä hänen thaimaalainen vaimonsa.

Club Sandwich @ Cappuccino Bakery 

Fried Cashewnuts with rice @ Yin&Yang

Lauantaina pienen harkinnan jälkeen uskallettiin vuokrata skootteri, jolla päästiin tutustumaan saareen vähän paremmin. Juuli hyppäsi kuskin paikalle ja suunnattiin kohti saaren päärantaa Sairee Beachia. Matka sujui mukavasti meille suomalaisille 'väärän' puoleisessa liikenteessä, eikä tarvinnut Emmankaan kyydissä pelätä. Liikenne täällä on oikeastaan aika rauhallista vaikka teiden kunto ei olekaan paras mahdollinen. Saaren pääranta Sairee ei mielestämme ollut mitenkään ihmeellinen; liikaa ihmisiä ja epäsiisti ranta. Käytiin samalla saaren toiseksi suurimmalla rannalla Mae Haadilla kyselemässä lippuja Krabille, mutta hinta oli sama kun majapaikkamme toimiston kautta, niinpä palattiin ilman lippuja takaisin Chalok Kaan Baylle auringon laskiessa.

Sunnuntaiaamuna otettiin skootteri alle ja huristettiin suoraan saaren pohjoispäätyyn Nangyuan Viewpointille, josta on suorat näkymät Nangyuan hiekkasaarille. Kyllä siinä hieman sai jännittää, kun matkalta löytyi muutama todella jyrkkä ylämäki, että mahtaako meidän kulkupeli viedä meidät perille asti. Kyllähän me sinne asti päästiin ja ai että mitkä maisemat sieltä aukesivatkaan.

Tulipa testattua Lifeproofin vedenkestäviä kuoria iPhonelle

Tänään laitettiinkin oikein kello aamusta soittamaan, jotta päästiin ajoissa liikenteeseen kohti Shark 

Bayta (Thian Og Bay). Opaskirjan mukaan rantaan olisi 15 minuutin kävelymatka, mutta tie sinne oli kyllä niin mutkia ja mäkiä täynnä, että ei kyllä kävellen kenenkään edes normaalikuntoisen kannata  lähteä yrittämään varsinkaan auringon paahtaessa.

Saavuttuamme parkkipaikalle piti kyllä hetki miettiä, että mihin suuntaan sitä pitäisi lähteä kävellen jatkamaan. Näytettiin luultavasti niin turisteilta, että muutama paikallinen rakennusjamppa joutui sitten näyttämään meille suuntaa mihin mennä. Tie rannalle vei suoraan rakennustyömaan lävitse että ihmekkös ei ihan heti tajuttu! Ranta oli kuin postikortista; valkoista hienoa hiekkaa, turkoosia kirkasta vettä ja vain muutama ihminen meidän lisäksi puiden varjossa. Ainoana huonona puolena mieleen painui todella kallis jonkun resortin rantabaari, joka taisi aikalailla olla ainoa laatuaan. Eli pienenä vinkkinä: omat eväät mukaan jos budjetti on pieni!

Nyt suunnataankin viimeiselle illalliselle Taolla, sillä tosiaan huomisaamuna edessä on pitkä matkustuspäivä.

PS. Tätä blogitekstiä kirjoittaessa ollaan saatu luultavasti malaria, denguekuume ja kaikki muut hyttysten levittämät taudit, sillä hyttysenpuremia on tämän tekstin kirjoittelun aikana tullut ainakin miljoona!

Vaikeuksien kautta voittoon

Niinkuin otsikko jo kertookin, matka tämänhetkiseen majapaikkaan oli odotettua mutkikkaampi.

Päästyämme illalla Hualamphongin juna-asemalle tarkoituksenamme oli käydä syömässä jotain, koska lippuja ostaessa pistettiin merkille että asema on ravintoloita täynnä. Syöminen jäi vain ajatukseksi, sillä kaikki ravintolat menivät viimeistään 21.00 kiinni. Onneksi siellä oli sentään yksi pieni ruokakauppa josta löydettiin pientä purtavaa junamatkalle. 

Juna lähti ajallaan ja yllätyimme junan siisteydestä sekä hyvästä palvelusta. Jokaisessa vaunussa oli oma konduktööri sekä junaemo, joka jakoi matkaa varten juotavaa, keksejä sekä peittoja. Kuinka luksusta! 

Ihmettelimme junan pysähtelyä ja seisoskelua eri asemilla, joita ei edes aikataulussa lukenut. Eipä sitä kauaa tarvinnut ihmetellä, kunnes konduktööri huomasi hämmentyneet ilmeemme ja tuli ilmoittamaan junan olevan tunnin myöhässä. Siinä meni sitten meidän mahdollisuus ehtiä kello 7.00 lähtevään lauttaan Taolle. 

Chumphonin asemalla olikin edessä parin tunnin odottelu, sillä bussikuljetus satamaan lähti vasta 9.30. Eipä siinä sitten muu auttanut kun rinkka maahan tyynyksi ja unta palloon. Myös satamassa odotti sama homma, sillä myöhäisempi lautta lähti vasta kello 13. Satamassa oli onneksi kauppa sekä ravintola jossa saatiin kunnolla syötyä. 

Lauttamatka meni mukavasti myöskin nukkuessa, ei keinuttu ja ilma oli kiva. Taon päädyssä lähdettiin toiveikkaina etsimään meille suositeltua majapaikkaa, jonka tietojemme mukaan piti olla noin 10 minuutin kävelymatkan päässä. 

Suunnilleen 2 tuntia myöhemmin, kymmeneltä paikasta tietämättömältä paikalliselta suuntaa kysyttyämme ja muutamia kilometrejä edestakaisin 20 kiloa selässä käveltyämme, saimme puhelimen päästä omistajalta kuulla kyseisen paikan olevan toistaiseksi suljettu. Voitte vaan kuvitella, että siinä kohtaa hieman pantaa kiristi, mutta onneksi perheriidoilta säästyttiin. 

Majapaikan kohtalosta kuultuamme, päätimme mennä kysymään huonetta ensimmäisestä vastaantulevasta paikasta joka sattui olemaan Koh Tao Tropicana Resort. Siinä kohtaa onnemme kääntyi ja löydettiin kiva paikka Chalok Baan Kao Bayn rannalta ja hintakin (450bht/yö/2hlö) oli ihan sopiva meidän budjetille.

Pitkän matkustuspäivän jälkeen ilta kului lähiympäristöön tutustuessa, pyykkiä pestessä, hyttysverkkoja asentaessa ja rentoutuessa.