Tavotteena päästä ihastelemaan Great Ocean Roadin maisemia, alotettiin meidän roadtrip ensimmäisenä päivänä kevyellä 900 kilometrillä. Päästiin melkein Melbourneen asti ja todettiin, että meidän autossa nukkumis- ja telttailuajat on nyt ohi, joten asteltiin tienvarsihotelliin nukkumaan kunnon yöunet.
Maanantai aamuna lähdettiin ajelemaan kohti Torquayta, mikä on Great Ocean Roadin virallinen alku. GOR on siis Australian suosituin, noin 200km pitkä, tosi vanha valtatie, mikä kulkee ihan rannan tuntumassa ja matkanvarrella on vaikka mitä nähtävää, pääosin rantoja ja kivimuodostelmia. Päästiin Torquayhin muutaman tunnin ajon jälkeen ja alotettiin retki syömällä kunnon lounas Front Beach Coffeessa. Eteenpäin matka jatku mutkittelevaa tietä ohi Bells Beachin, välillä pysähdellen näköalapaikoille. Bongattiin myös Split Point -majakka ja käytiin kurkkaamassa, että miltä majakka näyttää. Yhden kaupungin läpi ajaessa huomattiin kyltti Erskine Falls -vesiputouksille Great Otway National Parkissa, joten lähettiin niitä ettimään, pitäähän sitä edes yks vesiputous suomalaisen Australian lomamatkalla nähdä! Astuttiin autosta ulos niin huomattiin että ollaan keskellä sademetsää ja eukalyptuspuiden tuoksu valtas nenän. Vesiputoukset oli tosi hienot, vähän enemmän vettä luultavasti normaalisti ja aika kiipeeminenhän sieltä alhaalta oli sit takasin ylös, mutta tuli samalla jalkareeni ainakin tehtyä!
Ajeltiin Apollo Bayhin, missä tarkotuksena oli pysähtyä syömään ja löydettiinkin tosi kiva perheomistuksessa oleva burger mesta ihan rannalta! Siinä sitten samalla todettiin kellon lähestyvän kuutta ja pikkuhiljaa majapaikan etsintä olis ajankohtasta, mutta kuinkas ollakaan netistä löyty _KAKSI_ huonetta koko 200km pituisen tien varrelta ja nekin oli todella ylihinnoiteltuja! Pikkuhiljaa alko epätoivo iskemään ja hermot kiristymään, kun yöpaikka piti löytää vaikka meillä teltta mukana olikin. Lähettiin ajelemaan eteenpäin samalla kattoen jokanen majapaikka ja kaikissa kylteissä luki vaan että NO VACANCY. Saatiin siitä jo loppuvaiheessa pienessä väsymyksessä hyvät vitsit kehiteltyä, kun aurinko alko laskemaan ja jokaikinen kyltti ilmotti täyttä. Oltiin jo ajamassa Cape Otwaylle päin kattomaan se tunnettu majakka, kunnes matkan varrella jäätiin ihailemaan villejä koalia ja käännyttiin hetken ihmettelyn jälkeen takasin päätielle.
 |
| Nähtiin ensimmäinen koalakin luonnossa! |
Muutama kilometri päätieltä Johanna beachille päin löydettiin pariskunnan pitämä cottage majoitus, missä oli kun olikin tilaa, mutta minimi kaks yötä. IHAN OIKEESTI! Mitä ihmiset tekee keskellä ei mitään kaks yötä? Siinä kohtaa olis tehny mieli maksaa niistä kahesta yöstä ja olla vaan se yks, mutta pappa kerto, että 3km päässä olis motelli, missä saattais olla tilaa ja vihdoin just auringonlaskun aikaan kurvattiin Otway Junction Motor Innin pihaan ja nähtiin laaman tuijottavan meitä suoraan silmiin. Olihan siellä vacancya kerrakseen, 160$ siitä joutu maksamaan mutta oli vaihtoehdot vähän vähissä sillä hetkellä. Eihän siellä laamojen keskellä tietty edes tää Optuksen liittymäpahus toiminu, joten ilta meni aika lailla ihmetellessä ja naapuriravintolan tosi tulista currykanaperunariisi hässäkkää syödessä.
Aamulla lähettiin ajelemaan kohti Port Campbellia ja melkein heti huomattiin aika iso metsäpalo suunnassa, mistä edellisenä päivänä oltiin ajettu. Tai oliko ne sitten pilviä, tuskin, mutta kuka sen tietää.. Puoli tuntia mutkittelevaa vuoristotietä ja nähtiin ensimmäinen kyltti, 12 Apostoles, vihdoin KYLLÄ KIITOS! Kurvattiin täpötäydelle parkkipaikalle ja lähettiin kävelemään kohti näköalapaikkaa. Kyllä se luonto vaan on ihmeellinen ja nähtiin kiviä -taas. Taas siinä vähän typerältä tuntu ajella aina muutama kilometri ja pysähdellä kattomaan erimuotosia kivisysteemeitä, mutta siinä vaiheessa niihin varmaan alko jo silmä turtumaan.
Ehkä upein paikka koko matkalla oli Loch Ard Gorge. Huikeen hieno "salainen ranta" pienessä laguunissa, isojen kiviseinämien ympäröimänä. Toisin kun Thaimaassa Maya Beachilla, tuolla ei ollut kun ihan kourallinen ihmisiä, joten sinne olis voinu jäädä vähän pidemmäkskin aikaa. Harmi vaan, ettei huomattu laittaa aurinkorasvaa, niin aika nopeesti sai toimia ulkona UV Indexin lähennellessä extremeä. Vitsailu kivistä sai loppua London Bridgen näkemisen jälkeen ja laitettiin auton nokka kohti Melbournea.
Näin jälkeenpäin ajatellen Great Ocean Road oli hieno kokemus ja kyllä se ehdottomasti kannattaa läpi ajaa, mutta täytyy sanoo ettei se ehkä ollu ihan niiin huikee kun luultiin, tai sitten siihen olis vaan pitäny varata enemmän aikaa ettei silmä ehi tottumaan niihin kivimuodostelmiin ja rantoihin. Onhan se hienoo ajaa monta kymmentä kilometriä ihan meren äärellä. Joka tapauksessa kyseisen tien ajamiseen kannattaa varata vähintään se 3 päivää, riippuen kuinka pitkiä aikoja haluaa aina yhdessä paikassa olla. Majapaikka kannattaa varata valmiiks, sillä kun me niitä katottiin, niin suurimmassa osassa paikkoja oli seuraavat kolme viikkoo täyteen buukattu. Aiemminkin ollaan jo muistutettu, mutta tankki täyteen aina huoltoaseman kohdalla, tuollakin oli koko tiellä ehkä kaks huoltoasemaa, jotka sulkee jo ennen auringonlaskua eli tarkkana kun porkkana sen polttoaineen kanssa. Vaikka täällä kesä nyt onkin, niin merituuli oli tosi kylmä, melkein kokoajan sai pitkähihasella olla ja siltikin tuli kylmä. Tai sit ollaan vaan totuttu jo tähän lämpöön, niin se +19 tuntuu jäätävän kylmälle.
