Koh Tao

Niinkun Madventuresin pojat sanoo, niin reissun alussa pitää virittää riippumatto ja levytellä siinä ensimmäiset pari viikkoo. Meiltä ei vielä riippumattoja löydy, mutta ollaan kyllä aika iisisti täällä otettu.

Tällähetkellä ollaan siis melkein viikon verran vietetty aikaa Koh Taolla ja huomenna aamulla olisi tarkotus suunnata kohti Krabia muutamaksi yöksi tekemään pieniä ostoksia (saarilla on kallista!) ja jatkaa siitä matkaa sitten taas jonnekkin saarille. Palataan kuitenkin vähän ajassa taaksepäin nyt kun tiedetään teille vähän kertoa millainen paikka tämä saari on ja mitä me ollaan täällä tehty.

Viime keskiviikkona saavuttiin siis sattumalta tänne Chalok Baan Kaolle mikä on muuten koko saaren kolmanneksi suurin ranta. Paikka osoittautui hyväksi valinnaksi, sillä täältä löytyy oikeastaan kaikki mitä vaan voi tarvita. On ruokakauppaa, vaatekauppaa, apteekkia, lääkäriä, ravintolaa ja sattuupa tuossa rannassa pari kivaa baariakin olemaan. Mukavan tästä paikasta tekee rauhallisuus, sillä tätä paikkaa ei ole ihan kokonaan vielä turistit vallanneet. Ranta ei ole kuitenkaan paras mahdollinen uimiseen, sillä vesi on vähän likaista ja aika pitkälle saa kävellä että vesi menee polvien yläpuolelle. Muutaman kymmenen minuutin kävelymatkan päästä kuitenkin löytyy parempiakin rantoja mm. Freedom Beach ja Thian Og Bay eli Shark Bay, jonne itse kuitenkin painelimme skootterilla, mutta siitä myöhemmin lisää.

Chalok Baan Kao Bay

Näkymät majapaikan ravintolasta

Pari ensimmäistä aamua täällä alkoi kaupasta haetulla aamupalalla, kunnes löysimme huippuhyvän aamupalapaikan nimeltä Cappuccino Bakery. Lonely Planetissakin taitaa tästä paikasta olla suositus, sillä kahvilan seinällä oli maininta kyseisestä kirjasta. Sieltä sai muunmuassa täytettyjä patonkeja, croissantteja sekä salaatteja, joissa raaka-aineet olivat todella tuoreita ja maukkaita.

Aluksi koitettiin hieman välttää keskipäivän hulluna porottavaa aurinkoa, joten siihen aikaan päivästä tutustuimme saareen netin ja opasvihkojen avulla sekä hengailtiin meidän mökin terassilla hieman suunnitellen tulevaa. Iltaisin käytiin tietysti maistelemassa hyviä thaimaalaisia ruokia eri ravintoloissa, joista mainitsemisen arvoisiksi nousivat Yin & Yang, joka myös oli melkein aina täynnä ja O. O. OK, joka on tunnettu kalaruoistaan ja jonka omistaa ranskalainen mies sekä hänen thaimaalainen vaimonsa.

Club Sandwich @ Cappuccino Bakery 

Fried Cashewnuts with rice @ Yin&Yang

Lauantaina pienen harkinnan jälkeen uskallettiin vuokrata skootteri, jolla päästiin tutustumaan saareen vähän paremmin. Juuli hyppäsi kuskin paikalle ja suunnattiin kohti saaren päärantaa Sairee Beachia. Matka sujui mukavasti meille suomalaisille 'väärän' puoleisessa liikenteessä, eikä tarvinnut Emmankaan kyydissä pelätä. Liikenne täällä on oikeastaan aika rauhallista vaikka teiden kunto ei olekaan paras mahdollinen. Saaren pääranta Sairee ei mielestämme ollut mitenkään ihmeellinen; liikaa ihmisiä ja epäsiisti ranta. Käytiin samalla saaren toiseksi suurimmalla rannalla Mae Haadilla kyselemässä lippuja Krabille, mutta hinta oli sama kun majapaikkamme toimiston kautta, niinpä palattiin ilman lippuja takaisin Chalok Kaan Baylle auringon laskiessa.

Sunnuntaiaamuna otettiin skootteri alle ja huristettiin suoraan saaren pohjoispäätyyn Nangyuan Viewpointille, josta on suorat näkymät Nangyuan hiekkasaarille. Kyllä siinä hieman sai jännittää, kun matkalta löytyi muutama todella jyrkkä ylämäki, että mahtaako meidän kulkupeli viedä meidät perille asti. Kyllähän me sinne asti päästiin ja ai että mitkä maisemat sieltä aukesivatkaan.

Tulipa testattua Lifeproofin vedenkestäviä kuoria iPhonelle

Tänään laitettiinkin oikein kello aamusta soittamaan, jotta päästiin ajoissa liikenteeseen kohti Shark 

Bayta (Thian Og Bay). Opaskirjan mukaan rantaan olisi 15 minuutin kävelymatka, mutta tie sinne oli kyllä niin mutkia ja mäkiä täynnä, että ei kyllä kävellen kenenkään edes normaalikuntoisen kannata  lähteä yrittämään varsinkaan auringon paahtaessa.

Saavuttuamme parkkipaikalle piti kyllä hetki miettiä, että mihin suuntaan sitä pitäisi lähteä kävellen jatkamaan. Näytettiin luultavasti niin turisteilta, että muutama paikallinen rakennusjamppa joutui sitten näyttämään meille suuntaa mihin mennä. Tie rannalle vei suoraan rakennustyömaan lävitse että ihmekkös ei ihan heti tajuttu! Ranta oli kuin postikortista; valkoista hienoa hiekkaa, turkoosia kirkasta vettä ja vain muutama ihminen meidän lisäksi puiden varjossa. Ainoana huonona puolena mieleen painui todella kallis jonkun resortin rantabaari, joka taisi aikalailla olla ainoa laatuaan. Eli pienenä vinkkinä: omat eväät mukaan jos budjetti on pieni!

Nyt suunnataankin viimeiselle illalliselle Taolla, sillä tosiaan huomisaamuna edessä on pitkä matkustuspäivä.

PS. Tätä blogitekstiä kirjoittaessa ollaan saatu luultavasti malaria, denguekuume ja kaikki muut hyttysten levittämät taudit, sillä hyttysenpuremia on tämän tekstin kirjoittelun aikana tullut ainakin miljoona!