Jakarta

Maanantaina 26.5. lensimme siis vanhempieni kanssa Lion Airilla Semarangista Jakartaan. Tällä kertaa lentoyhtiö yllätti positiivisesti, sillä lentomme lähti etuajassa ja oli tietysti myös etuajassa perillä. Lennot kun yleensä ovat myöhässä. Indonesiassa niinkuin muuallakin Aasiassa kun ihmisillä ei ole aikatauluja eikä mistään asioista oteta turhaa stressiä. Joten kyllä, joskus maailman hitaimmatkin ihmiset osaavat yllättää!

Kentälle saapumisestamme noin tunnin päästä olimmekin jo Millennium Sirih -hotellilla, jossa viettäisimme viimeiset 3 yötä ennenkuin tiemme eroaisivat. Ainoana kriteerinä hotellin valinnassa oli kunnollinen uima-allas, jotta porukatkin olisivat saaneet vielä viimeisetkin brunat pintaan ennen koti Suomeen palaamista. Niin, eipä se ihan sitten kuitenkaan vastannut odotuksiamme, koska altaalle ei nimittäin paistanut aurinko ollenkaan.. Siinä oli ilmeisesti rakennusvaiheessa insinöörillä mennyt sormi suuhun miettiessään mistä suunnasta aurinko paistaa. Allas kun sijaitsi neljännessä kerroksessa ja hotellissa oli varmaan 20 kerrosta niin tietenkin ne 16 kerrosta pönötti siinä auringon edessä koko päivän.. Noh, järkytyksestä selvittiin sitten kiertelemällä isin iloksi lähimmäinen ostoskeskus muutamaan kertaan läpi parin päivän aikana. Läheisyydessä kun ei ollut yksinkertaisesti juurikaan yhtään mitään muutakaan tekemistä.

Halusimme kuitenkin hieman käydä tutkimassa hotellin ympäristöä kävellen ja ajattelimme käydä katsomassa läheisen ostoskadun, joka sijaitsi kävelymatkan päässä booking.comin tietojen mukaan. Hotellilta lähdimme siis kävelemään respan antamien ohjeiden mukaan kohti vihreää isoa rakennusta. Eipä viitsinyt setä sitten edes varoittaa mitä tuleman piti.. Indonesiassa kun tuo liikenne on aivan hirveä sekamelska niin lähdeppä sinne sekaan vielä kävelemään, kun jalkakäytävistä ei ole tietoakaan. Pelkkä liikennehän ei meitä saanut säikkymään, mutta mitä pidemmälle mentiin sitä slummimmaksi alue muuttui. Tienvarret olivat täynnä pieniä kojuja sekä ihmisiä kaupustelemassa milloin mitäkin ja kaikki tuijotti meitä kuin oltaisiin jotain alieneita, nojoo tiedän että se johtui vaan ihonväristä, mutta silti! Siinä kohtaa kun ihmiset alkoivat kerjäämään meiltä rahaa ja rupesivat tulemaan liian iholle, tuli tunne että nyt on päästävä pois ja vähän äkkiä. Samaa reittiä liikenteen seassa sitten puikkelehdittiin takaisin hotellille, mutta hieman nopeimmin askelin kuin tullessa. Onneksi selvittiin vain pienellä säikähdyksellä ja olipahan sekin eräänlainen kokemus! Kuvia paikasta ei valitettavasti ole, koska pelkäsin puhelimen lähtevän samantien jonkun uuden omistajan matkaan jos sen olisin esille kaivanut! Käsittämätöntä kyllä kuinka voikaan suurkaupungin keskustan pilvenpiirtäjien vieressä olla niin päinvastaista ja likaista slummiröttelö aluetta.

nättiä suurkaupunkimaisemaa..

Keskiviikkona saimmekin taas koko porukkamme kasaan viimeistä kertaa, kun Emman tiimi saapui iltapäivällä pelipaikalle. Siinä sitten alkuillasta kävimme vielä viimeisellä ehtoollisella läheisessä ostoskeskuksessa ja loppuilta menikin pakkaillessa rinkkaa taas lähtövalmiuteen. Torstai aamuna vanhempamme lähtivät jo ennen aamukuutta kohti lentoasemaa, joten hyvästelyt tapahtuivat hotellihuoneissa, sillä meidän lento lähti vasta muutamaa tuntia myöhemmin niin ei sen takia viitsitty lähteä lähtöaulaan Juulin isän sanoin nyyhkyttämään ja odottelemaan meidän check-in:n aukeamista.

Meidän matkan Aasian osuus loppuu tähän lukuunottamatta välistoppia Singaporessa. Paljon on nähty ja koettu, mutta kyllä täytyy sanoa että meille tämä kahden kuukauden Aasiassa pyöriminen riittää toistaiseksi ja mukava päästä taas länsimaiseen maahan. Eli hyvästi Aasia ja hello Australia!