G'Day mate!

ME OLLAAN NYT AUSSEISSA!!!!!

Me päästiin siis pari viikkoo sitten tänne maapallon toiselle reunalle ihmettelemään taas normaalia elämää Aasian jälkeen. Oikeesti voitte kuvitella sen tunteen kun lentokentän ovista astuttiin ulos ja ei tullu enää sitä kauheeta kuumaa hönkäystä päin kasvoja mikä Aasiassa oli ihan normaali juttu aina kun astu pihalle, vaan sen tilalle oli tullu sellanen raikas tuulenvire mikä toi ehkä vähän jopa mieleen oman kotimaan raikkaan kesä-aamun tuulahduksen. Me ollaan nyt omaksuttu tää paikallisten no worries -meininki, joten päätettiin alkaa kirjottamaan tätä blogiakin vähän iisimmin, anteeks siis kaikille kirjakielen ystäville jo etukäteen...

Alunperinhän meidän oli tarkotus olla Indonesiassa ja ylipäätään Aasiassa vielä vähän pidempään, mutta päädyttiin lähtemään tänne Aussilaan jo vähän etukäteen, kun löydettiin niin halvat lennot suoraan Jakartasta Singaporen kautta Gold Coastille. Maksettiin siis koko lystistä noin 155e per nenä, joten miksei? Asutaan nyt siis ainakin juhannuksen yli täällä Gold Coastilla. Tultiin tänne lentojen takia ja ehkä myös siks, kun oltiin kuultu että täällä olis myös talvellakin vähän sellaset Suomen kesäkelit, ettei olis ollu ihan niin radikaali ilmastonmuutos. Täällähän tosiaan on nyt siis keskitalvi menossa, ja päivisin mittari näyttää reilua 20 astetta lämmintä. Yöt on aika viileitä, niin meidän ihanat villasukatkin on päässy ajamaan asiansa vihdosta viimein. Ja jos joku on kattonu Australian Rajalla -nimistä tv-sarjaa, niin ei huolta, me päästiin vaan muutamalla kysymyksellä helposti läpi tarkastukseen, missä seistiin rivissä kun huumekoira haisteli meidät ja meidän tavarat. Olihan se kieltämättä aika kuumottava tilanne, mutta hassu kokemus sekin.

Miami beach ja takana Surfersin tornitalot

Nyt kun kuitenkin joku taas siellä ruudun takana miettii, että mitenköhän päin se Australian kartta nyt oikein menee ja missäköhän noi likat tällä hetkellä ees oikeestaan on, niin laitetaanpas pari faktaa tiskiin tästäkin paikasta. Gold Coast on siis noin puolen miljoonan asukkaan väestökeskittymä (kiitos Wikipedia), joka sijaitsee siis Australian itärannikolla, Queenslandin osavaltiossa, noin 70km Brisbanen kaupungin eteläpuolella. Gold Coastilla on monia onko ne nyt kaupunginosia, mistä ehkä tunnetuin on "bilepaikka" Surfers Paradise, jonne kaikki turistit matkustaa ihan ympäri vuoden. Me majaillaan siis nyt ainakin Juhannukseen saakka täällä Southportissa, mikä on muutaman kilometrin päässä tuosta kuuluisasta Surfersista. Nää ekat viikot täällä on menny ehkä vähän totutellessa taas tähän ilmastoon ja tohon pikkusen leveeseen aussienglantiin, mikä on vähän kun puhuis suomee savonmurteella. Nimimerkillä yritäppä ymmärtää kaatokännissä olevan aussin puhetta, ei oo niin helppoa kun luulis!

Meidän kotikatu

Meidän lähipuistosta napattu kuva aamulenkiltä

Parvekkeelta auringonlaskua

Parvekemaisemia

Jos joku ei tiennyt, niin ollaan täällä Working Holiday -viisumilla, eli meillä on lupa olla maassa vuosi, ja saadaan tehdä töitä niin paljon kun halutaan, paitsi samalla työnantajalla ei saa olla kuutta kuukautta pidempään hommissa. Me haettiin viisumit jo Suomesta käsin netin välityksellä, eikä siis olla minkään matkatoimiston kautta niitä otettu. Oli vain yksi hakemus, mikä piti täyttää ja parin tunnin päästä sähköpostiin kilahti viisumin vahvistusviesti. Yllättävän helppoa, eikös?

Kun tuut Australiaan Working Holiday -viisumilla, tai muuten vaan asumaan/työskentelemään niin on tiettyjä juttuja, mitä pitää muistaa hakea/tehdä/hoitaa. Ihan ensimmäisenä kannattaa hakea se paikallinen liittymä. Me valittiin Optuksen prepaid -liittymä, mikä maksaa kuukaudessa sen 30AUD ja siihen kuuluu 500mb nettiä, 250min puheluita ja 250 tekstiviestiä ja saman operaattorin väliset puhelut on ilmaisia. Täällä noi netit ilmeisesti menee niin, ettei oo ees mahdollista saada sitä Suomesta tuttua rajatonta nettiä, vaan se on aina joku tietty määrä ja sitä voi sitten ostaa lisää jos siltä tuntuu. Kun haet puhelinliittymää, niin muista ottaa passi mukaan, sillä sitä ne ainakin meiltä kyseli. Seuraavana vuorossa oli sitten TFN eli tax file numberin hakeminen, mikä Suomessa tunnetaan myös nimellä veronumero. Se haetaan ihan vaan netistä lähettämällä hakemus ja joku n. 40AUD köyhempänä jäät odottelemaan sitten sähköpostiin sen saapumista. Siinä voi ilmeisesti mennä parikin viikkoo, että se tulee perille. Itehän ei olla omiamme saatu vielä..

Pankkitili on myös hyvä avata, jos sitä rahaa haluaa joskus työnantajalta saada. Me avattiin meidän tilit Commonwealth -pankkiin, missä tilin avaaminen onnistui vain passia ja viisumia näyttämällä. Tileiltä lähtee kuukaudessa 4AUD tilinhoitomaksu, ja jos muiden pankkien automaateilta nostaa, niin muutaman dollarin saa siitä pulittaa, täällä kun ei sitä Suomesta tuttua Ottoa ole, vaan jokaisella pankilla on omat automaatit. Valittiin Commonwealth oikeastaan sen takia, että ollaan kuultu, että niillä on aika hyvin pankkiautomaatteija joka puolella Ausseja, saa nähdä sitten miten käy. Yhtäänhän valintaan ei vaikuttanut se, että niillä on Ilveksen värit.

Queenslandin Transport keskuksesta lähettiin sitten hakemaan paikallista ajokorttia ja APA (adult proof of age) -korttia, minkä jotkut saattaa tuntee 18+ -korttina. Haluttiin hakea kummatkin, kun oikeastaan luultiin, että ne ei maksais kun joku parikymppiä per kortti, mutta loppupeleissä se tais olla yhteensä kummastakin joku 120AUD, että meni ihan nappiin sekin homma. Suomalaisella ajokortillahan saa täällä ilmeisesti ajella lain mukaan, vaikkakin se on vähän epäselvää että minkä ihmeen takia, koska eihän siinä Suomikortissa lue englanniks mitään muuta kun että se on ajokortti. Oikeastaan toisen noista vaan tarvii, jos haluaa käydä baareissa tai ostaa jotain alkoholia tms. kaupasta, niin ei tarvii sitä passia jokapuolelle kantaa mukanaan. Noiden korttien hakemiseen tarvittiin sitten passi, viisumi, kaksi luottokorttia ja osoitetodistus (mihin meillä riitti ainakin hotellista saatu lappunen missä ne todistaa meidän asuvan täällä).

Kaikennäköstä ne haluaa hakemuksissa tietää..

Suomella ja Australiallahan on terveydenhuoltosopimus, eli suomalaiset saa täällä käydä julkisissa terveyskeskuksissa ja sairaaloissa ilman maksuja. Siihen tarvitsee Medicare -kortin, mitä voit pitää mukana sairaalareissuilla, tai muutenkin jos jotain tapahtuu, niin sitä kautta saat korvaukset sitten niistä. Eli oikeestaan homma toimii samalla tyylillä kun Suomessa Kelalla. Ensimmäistä kertaa kun mentiin Medicare -keskukseen, niin täti siellä meille sano että te ootte Suomesta, että ette te mitään korttia tarvii. Ei ihan uskottu tätiä ja mentiin parin päivän päästä uudestaan käymään hakemukset valmiiksi täytettyinä. Medicare -kortin hakemisvaiheessa pitää olla mukana passi sekä viisumi ja viiden minuutin päästä kädessä onkin jo Medicare -numero ja kortti tulee neljän viikon sisään postissa.

Ollaan me täällä vähän muutakin ehditty tekemään, kun hoidettu noita pakollisia juttuja. Hankittiin muun muassa kuntosalijäsenyys, joten hyvästi Aasia-pöhötys! Muutenkin on mukava ollu kun on ihan ite saanu valmistaa omat ruokansa, eikä olla käyty kahden viikon aikana ravintolassa syömässä kun ehkä pari kertaa lounaalla. Saatiin myös viime viikonloppuna vähän paikallista apua kun kaverin kaveri, kuka on asunu täällä jo muutaman vuoden, kierrätti meitä autolla ympäri Gold Coastia näyttäen kaikkia kivoja paikkoja, ettei oltais ihan niin hukassa. Kerettiin myös perjantaina käymään parin suomalaisen kanssa katsomassa Surfersin menomestat ja kyllä täytyy sanoo että vähän eri meininki täälläpäin ja ne yökerhot on tosi pieniä, ainakin näin tamperelaisbaareja nähneen näkökulmasta! Yökerhoon sisäänmentäessä sun henkkarit skannataan ja susta otetaan kuva ilmeisesti turvallisuussyistä ja portsarit on tosi tarkkoja siitä, että ketä ne päästää sisään ja aika helpolla ilmeisesti sieltä baarista voi lentää myös pihalle. Baareissa on myös sellanen käytäntö kun Lockdown, joka suomeks tarkottaa sitä ettei 3 jälkeen yöllä pääse enää baareihin sisälle, vaikka ne on 5 asti aamuyöllä auki. Nää paikalliset pojat täällä vissiin on sellasia, että kaikkien kanssa pitää tapella, niin jos viikonloppuyönä kävelet Surfersin kaduilla, niin et voi välttyä näkemästä edes yhtä tappelua joka suunnilleen ei ehdi edes kunnolla alkamaan niin on jo seitsemän poliisia paikalla. Että ei ihan perus nakkikioski meininkiä siis.

Alkuun..

...Club Liv...

...ja jatkoilla vähän bilistä poikien kanssa!

Muutama huomio täältä vielä. Ei haluta yleistää, mutta kun kävelet kadulla niin joka toinen näyttää lähinnä siltä, kun olis joihinkin fitness -kisoihin menossa eli aika paljon siis niitä appelsiinikainaloita näkyy täälläkin, kun luettiin siis että Suomessa olis nyt menossa fitness -buumi. Täällä se on ikuista, mut tottakai ihmiset haluu näyttää hyviltä, kun on rantakelit oikeestaan vuoden ympäri. Toisekseen ollaan huomattu, että täällä on ehkä myöskin ikuinen movemberi menossa. Joka toisella tai vähintään ainakin joka kolmannella aussipojalla on viikset ja nimenomaan ne pelkät viikset! Ehkä se on joku surffijuttu tai jotain?

Tulipahan löydettyä täältä myös videovuokraamo pimeiden iltojen seuraksi ja voi sitäkin hämmennyksen määrää, kun sieltä yritti elokuvaa vuokrata, niin piti näyttää passi, osoitetodistus ja puhelinnumero, mutta vuokra-aika olikin sitten sen viikon ja makso vaan pari rahaa, että kyllä suomalaisilla on vähän opettelemista.. Mut muuten meillä menee kyllä ihan kivasti täällä. Kokoajan yritetään suunnitella elämää eteenpäin ja kohta on aika jättää Gold Coast taakse ja suunnata ehkäpä kohti pohjoista vähän lämpösempien ilmojen perässä. Ja kai niitä banaaneja pitäis lähtee poimimaan, kun ei valitettavasti meidänkään lompakoissa tota rahaa loputtomiin oo... Ennen sitä on luvassa kuitenkin jotain vähän jännempää kun banaanit, mutta jätetään teidät jännitykseen ja katotaan koska saatte kuulla siitä.