Bali

Vain kahden yön jälkeen jouduimmekin jo luopumaan paratiisista, sillä paikka oli valitettavasti buukattu täyteen. Huidottiin tien vierestä taksi 30 000rp (yli)hintaan ja siirryttiin parin kilometrin matka Seminyak Squaren läheisyyteen, Kuta Ville Villa majapaikkaan. Hotellin henkilökunta oli heti kättelyssä erittäin ystävällistä ja saatiin kerrankin huone samantien, eikä paikassa muutenkaan ollut valittamista.

Illalla lähdimme Balilla vaihdossa olevien kavereidemme luokse ja sieltä pienen taksihässäkän jälkeen Seminyakin rannan kautta Kutalle, joka on siis Balin turistisoitunein alue. Hyvä tuuri kyllä kävi, kun osuimme samaan aikaan Balille ja vielä kun heillä oli Suomesta tullut lisävahvistuksiakin pariksi viikoksi paikalle. Kunnon Suomi porukalla oltiin siis liikenteessä pitkästä aikaa!

Kutan baarikatu Legian... Ei voi kyllä muuta sanoa kun että huhhuh! Hulluna ihmisiä, liikenneruuhkaa, viina virtaa, eikä unohdeta oleellisinta eli taikasieniä, joita kaupitellaan sitten ihan joka paikassa. Kaikki nämä edellämainitut asiat kun yhdistetään, saadaan kasaan aikamoinen soppa. Muun muassa tyhmät turistit ajelee kännissä skoottereilla, mitä mekin pääsimme todistamaan oikein paraati paikoilta, kun meidän kaveriporukan päälle rysäytti kaksi poikaa skootterilla epäonnistuneen keulimisyrityksen seurauksena. Onneksi selvisimme vain pienillä vaurioilla. Olimme siis legianin pienellä sivukujalla sellaisessa baarissa missä ei käytetä kotipolttoista viinaa, sen verran nimittäin yleisiä on nuo omatekoiset juomat, että kannattaa kyllä katsoa ja ottaa selvää missä drinksujaan juo. Sieltä iltamme jatkuikin oikein kunnon yökerhoon, joka sekin tietenkin oli aivan tupaten täynnä ihmisiä ja josta sitten jo kahden aikoihin lähdimme 60 000rp hintaan taksilla takasin kotiin Seminyakiin.

Seuraava päivä menikin laiskotellessa ja suunnitellessa tulevaa ja sitä seuraavana päivänä illalla suuntasimme kohti Balin eteläkärjen ravintolaa, Single Finiä kavereidemme kanssa. Single Fin on ravintola/baari rakennettuna aivan huikealle näköala paikalle kallioille, josta näkee täydellisesti auringonlaskun. Siellä söimme hyvää ruokaa hyvässä seurassa ja katsottiin se paljon hehkutettu auringonlasku. Olimme tilanneet valmiiksi kyydin takaisin, sillä sieltä saa vain ylihintaisia kuljetuksia jos ei ole omaa ajoneuvoa mukana. Odottelimme tilattua kyytiä noin 45 minuuttia, kunnes totesimme ettei se ole enää tulossa ja vaikka olisikin, emme olisi jaksaneet odottaa.. Rajansa kaikella odottelulla vaikka eletäänkin Bali-time:a. Onneksi saatiin tingittyä kyyti Seminyakiin 250 000rp hintaan, kun alkuhinta oli jopa 400k. Käsittämätöntä kyllä kuinka hulluja summia ihmiset joutuvat maksamaan varsinkin jos ei ole mitään hajua matkan todellisesta hinnasta!

Seuraava päivä, maanantai, meni vaihteeksi altaalla makoillessa. Täytyihän se hyödyntää kerrankin kun sellainen oli. Illalla kaverimme tulivat skoottereillaan Seminyakiin ja menimme yhdessä kreikkalaiseen Mykonos -ravintolaan syömään. Täytyy kyllä sanoa, että oli tosi hyvää ruokaa ja vaihteeksi vielä parempaa seuraa!

Balilla vaihdossa olevalla kaverillamme osui syntymäpäivä juuri tiistaille, joten pitihän sitä mennä illalla katsomaan näkyykö Suomen Leijonien jääkiekkopeliä missään. Ihme ja kumma, Stadium Café Kutalla sai näkymään pelin screenillä meidän pyynnöstä, huikeeta! Siellä sitten kannustettiin yhdessä Suomea työntekijöiden kanssa ja mikäs sen parempi päätös olisi ollut kivalle illalle, kun Suomelle voitto Saksasta.

Keskiviikolle oltiin sovittu, että mennään Suomiporukalla rannalle ja aamupäivä menikin Seminyakin rannalla katsellessa, kun yksi ystävistämme päätti kokeilla surffausta, kun me puolestamme taas jänistimme. Oli kyllä aika huikeen näköstä touhua ja ehkä sitä pitää itsekin tulevaisuudessa kokeilla! Rannalta suuntasimme paikalliseen Warung Murat ravintolaan syömään vielä viimeinen ateria, kun ystävämme lähtivät takaisin Suomeen ja me jatkoimme torstaina matkaamme eteenpäin..