Ensimmäistä kertaa tiemme erosivat ja Juulin porukan suunnatessa Jakartaan, Emman porukka paikallisten vahvistusten kanssa päätti lähteä Yogyakartaan tutkimaan Borobudurin temppeliä. Semarangista lähdimme kuljettajan kanssa omalla minivanilla aamulla ajamaan Indonesian mielenkiintoisia teitä kohti etelää. Matka kului yllättävän nopeasti yhden pysähdyksen taktiikalla, kun parin tunnin päästä saavuimme Borobudurin temppelin.
 |
| Maisemia matkalta |
 |
Melkein kun Suomessa ajelisi
Nyt luvassa pieni infopaketti, kun joku on kuitenkin siellä ruudun takana silmät pyöreinä, että mikä? Borobudur on siis yli 30 metriä korkea neliömäinen porraspyramidi. Se on buddhalaisten pyhäkkö, joka sijaitsee vajaan tunnin ajomatkan päässä Yogyakartan keskustasta. Borobudur on maailman suurin buddhalaisten monumentti ja samalla tietty Indonesian tärkeimpiä turistikohteita, sekä UNESCO:n maailmanperintäkohde.
|
Temppelialueelle sisäänmentäessä on kaksi vaihtoehtoa: International ja Local. Tämä ilmeisesti siksi, että ulkomaalaisten tarvitsee kulkea temppelialueella sarongi, eli sellainen huivista taiteltu hame päällä ja paikallisten ei. Niinpä hajaannuimme ystäviemme kanssa ja tapasimme toisella puolella sarongien laiton jälkeen. Oltiin ihan paikallisina liikenteessä ja käveltiin hamosiemme kanssa sateenvarjot auki auringonsuojana kohti temppeliä. Pienen kävelymatkan jälkeen saavuimmekin itse kohteeseen ja aika huima näky se oli! Muuten ympärillä näkyi vain tasaista, puutarhamaista maisemaa ja yhtäkkiä kaiken keskellä olikin iso kivinen rakennelma. Paljon siellä oli paikallisia ja ylipäätään ihmisiä jonkun vapaapäivän takia, minkä syy itselle jäi vähän epäselväksi. Pakkohan sinne päälle oli sitten kiivetä! Jätettiin herrasväki alas odottelemaan ja ehkä ihan hyvä niin, sillä siinä oli vähän kovemmankin urheilijan kunto koetuksella kun niitä rappusia ylös kuumuudessa piti kiivetä. Näkymät rakennelman päältä olivat kyllä upeat ja oli kyllä omasta mielestä kiipeämisen arvoista! Välillä kyllä tuntui että ihmisiä kiinnosti enemmän ottaa kuvia valkoihoisten kanssa, kun siitä itse nähtävyydestä, mutta noh, mikäs siinä. Olis kiva nähdä kuinka monen instagrammiin nekin kuvat on päätynyt.. Muutama kuva paikasta vielä alempana.
 |
| Muutaman turistin kanssa |
 |
| Team Finland |
Borobudurista lähdimme ajelemaan kohti Yogyakartaa ja matkalla pysähdyimme syömään myös yhteen tosi kivan näköiseen ravintolaan. Tunnin päästä saavuttiinkin jo hotellillemme, missä hyvästelimme paikalliset sukulaisemme, jotka jatkoivat matkaansa takaisin Semarangiin. Oltiin päätetty heittää elämä risaseks ja ottaa kunnon viiden tähden hotelli kahden yön Yogyakartan vierailun ajaksi.
 |
| Ravintolasta matkalla Yogyakartaan |
Yövyimme siis Royal Ambarrukmo nimisessä hotellissa, joka sijaitsi lyhyen ajomatkan päässä oikeastaan kaikesta tarvittavasta. Kahden minuutin kävelymatkan päässä oli myös ostoskeskus, jossa tuli vielä illasta vähän kierreltyä. Muuten aika kuluikin sitten hotellin baarissa istuskellen ja live -musiikkia kuunnellen.
 |
| Royal Ambarrukmo |
 |
| Parvekkeelta näkymät Merapi -tulivuorelle, mikä itseasassa vähän näytti savuavankin.. Kuulemma purkautuu parin vuoden välein ja viimeksi purkautunut vuonna 2010 että kyllä siinä vähän sai jännittää. |
Seuraava päivä meni oikeastaan altaalla äitin kanssa rentoutuessa, iskän ollessa sisällä ilmastoidussa huoneessa. Sitten tuli aika ehkä vähän isinkin hätyyttelemänä lähteä Malioboroon, mikä on sellainen paikallisten markkinakatu mistä oikeastaan löytää mitä vaan. Kyllä sai aika tarkkaan pitää laukustaan kiinni siellä pieniä kujia kävellessä ainoina valkoihoisina.. Siellä pääsi sitten tinkaamistaidotkin taas valloilleen, kun piti ostaa katukaupasta muutama saronki, mutta siitäkin kunnialla selvittiin!
 |
Äipän kanssa altaalla
|
 |
Malioborolta, parempaankaan ei pystynyt pelkäämättä että puhelin viedään kädestä. :D
Tai siltä se kieltämättä siellä vähän tuntukin.. |
Keskiviikkona olikin sitten aika jatkaa matkaa lentäen kohti Jakartaa, missä Juulin tiimi oli jo valmiudessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti