Päätimme ottaa Balilta lennon Lombokkiin, sillä saimme sen Garudalta suhteellisen edullisesti. Toinen vaihtoehto olisi ollut lautalla tai speedboatilla meren ylittäminen, mutta olimme lukeneet sen olevan joskus aika hurjakin venematka kovan merenkäynnin vuoksi, niin päädyimme siis naurettavaan puolen tunnin lentomatkaan.
Lombokin kentälle päästyämme otimme mittaritaksin ja lähdimme kohti Senggigiä. Puolentoistatunnin matkan aikana näki kyllä vaikka ja mitä, esimerkiksi yhdet hääjuhlat keskellä autotietä. Ihmisiä oli tienvarsilla suuria joukkoja ja jotkut soittelivat rumpuja ja kaikki tanssivat mukana. Alunperin meidän piti mennä suoraan Balilta Gilille, mutta keksittiin mahtava suunnitelma, joten matkaan tuli pieni koukku Lombokiin. Kummankin meistä vanhemmat olivat siis samana iltana saapuneet Jakartaan ja seuraavana päivänä lentäisivät Lombokiin, yöpyisivät siellä yhden yön ja suuntaisivat Gili Airille meitä moikkaamaan, tai niin he luulivat.. Tällä kertaa oltiin fiksumpia ja kerrottiin heille olevamme Gileillä, vaikka todellisuudessa olimme Lombokissa samaisessa hotellissa, minne vanhempamme olivat seuraavana päivänä tulossa, joten pieni yllätys oli heille luvassa.
Lombokin kentälle päästyämme otimme mittaritaksin ja lähdimme kohti Senggigiä. Puolentoistatunnin matkan aikana näki kyllä vaikka ja mitä, esimerkiksi yhdet hääjuhlat keskellä autotietä. Ihmisiä oli tienvarsilla suuria joukkoja ja jotkut soittelivat rumpuja ja kaikki tanssivat mukana. Alunperin meidän piti mennä suoraan Balilta Gilille, mutta keksittiin mahtava suunnitelma, joten matkaan tuli pieni koukku Lombokiin. Kummankin meistä vanhemmat olivat siis samana iltana saapuneet Jakartaan ja seuraavana päivänä lentäisivät Lombokiin, yöpyisivät siellä yhden yön ja suuntaisivat Gili Airille meitä moikkaamaan, tai niin he luulivat.. Tällä kertaa oltiin fiksumpia ja kerrottiin heille olevamme Gileillä, vaikka todellisuudessa olimme Lombokissa samaisessa hotellissa, minne vanhempamme olivat seuraavana päivänä tulossa, joten pieni yllätys oli heille luvassa.
Hotellille (d'Oria Boutique Hotel) päästyämme, selitimme heti suunnitelmamme henkilökunnalle ja he olivat jo siltä istumalta aivan innoissaan suunnittelemassa ja auttamassa meitä yllätyksen järjestämisessä. Ihmiset kun ovat jokseenkin jopa yliystävällisiä Indonesiassa. Päätimme myös ostaa osana yllätystä koko porukalle yksityisvenekyydin Gili Airille seuraavalle päivälle. Niinpä Juuli pääsikin hotellin ilmeisesti omistajan skootterin kyydillä ilman kypärää (aijjai!) käymään Senggigin keskustassa kaupassa ja hakemassa veneliput (700k 6hlö minibussikuljetus satamaan ja yksityisvene) Gili Airille. Hotellin henkilökunta oli koristellut vanhempiemme huoneet ja vieneet lasilliset viiniä huoneisiin kaikille. Meidän katsoessa vastapäisen huoneemme ovisilmästä vanhempiemme hämmennystä oli kyllä aika jännittynyt ja hullu olo. Sitten sopivan ajan koittaessa hyökättiin esiin huoneestamme ja voi sitä itkun ja ilon määrää. Viikon verran suunniteltu yllätys meni siis aivan täydestä!
 |
| Ovisilmänäkymiä |
Seuraavana päivänä 12 aikaan minibussi tuli noutamaan koko poppoota hotelliltamme ja survottua itsemme ja matkatavaramme bussiin, matka kohti Gili Airia sai vihdoin alkaa. Puolisen tuntia pieniä mutkaisia teitä kurvailtuamme, saavuimme satamaan, josta nuori poika meidät sitten kyyditsi pienellä pikaveneellä Gilille. Gilin satamassa meitä oli sitten vastassa oikein meidän hotellimme Senang Villan omistaja Aslam, joka kertoi hotellin olevan pienoisen kävelymatkan päässä. Ei muutakun matkatavarat ja likat heppakärryn kyytiin ja hotellille ja ai että mikä paratiisi sekin olikaan!
Päivät saarella kuluivat auringosta, hyvästä ruuasta, yhdessäolosta ja saaren idyllisestä rauhallisuudesta nauttien. Eniten ravintoloista mieleen jäi Scallywags, aussi-englantilais -omisteinen paikka, joka on myös tripadvisorissa arvosteltu erittäin hyväksi. Sieltä saa oikeastaan kaikkea, mitä vain mieli tekee ja palvelu oli ainakin meidän kohdallamme erittäin hyvää. Yhtenä päivänä käytiin nauttimassa Gilisaarien upeista merenalaisista maisemista snorklaten. Päädyimme ryhmäretkien sijasta yksityisveneen vuokraamiseen (vähän luksusta porukoidemme ollessa maisemissa..), josta maksoimme jotakuinkin miljoonan rupian verran ja taas kerran saimme tuntea olomme miljonääreiksi. Kaupan päälle saatiin meidän hotellin omistaja Aslam oppaaksi retkellemme, sillä hän oli aiemmin vetänyt snorkausretkiä ja oli innoissaan lähtemässä mukaan, joten mikäs siinä! Maisemat olivat kyllä veden alla hienot, ja pari kilppariakin tuli nähtyä. Ja täytyy tässä vielä Emman äitin iloksi mainita, että ihminen, joka ei edes tykkää uida ja kammoksuu ajatusta veden alla olemisesta, uskalsi laittaa maskin naamalle ja snorkkelin suuhun ja katsella syvyyksiin panikoimatta: hyvä äippä! Kuvien muodossa saatte nähdä vähän enemmän meidän seikkailuita kyseisellä saarella, sillä niistähän ne maisemat parhaiten näkee.
 |
| SAATIIN RUISLEIPÄÄ!! |
Päivät saarella kuluivat auringosta, hyvästä ruuasta, yhdessäolosta ja saaren idyllisestä rauhallisuudesta nauttien. Eniten ravintoloista mieleen jäi Scallywags, aussi-englantilais -omisteinen paikka, joka on myös tripadvisorissa arvosteltu erittäin hyväksi. Sieltä saa oikeastaan kaikkea, mitä vain mieli tekee ja palvelu oli ainakin meidän kohdallamme erittäin hyvää. Yhtenä päivänä käytiin nauttimassa Gilisaarien upeista merenalaisista maisemista snorklaten. Päädyimme ryhmäretkien sijasta yksityisveneen vuokraamiseen (vähän luksusta porukoidemme ollessa maisemissa..), josta maksoimme jotakuinkin miljoonan rupian verran ja taas kerran saimme tuntea olomme miljonääreiksi. Kaupan päälle saatiin meidän hotellin omistaja Aslam oppaaksi retkellemme, sillä hän oli aiemmin vetänyt snorkausretkiä ja oli innoissaan lähtemässä mukaan, joten mikäs siinä! Maisemat olivat kyllä veden alla hienot, ja pari kilppariakin tuli nähtyä. Ja täytyy tässä vielä Emman äitin iloksi mainita, että ihminen, joka ei edes tykkää uida ja kammoksuu ajatusta veden alla olemisesta, uskalsi laittaa maskin naamalle ja snorkkelin suuhun ja katsella syvyyksiin panikoimatta: hyvä äippä! Kuvien muodossa saatte nähdä vähän enemmän meidän seikkailuita kyseisellä saarella, sillä niistähän ne maisemat parhaiten näkee.
 |
| Tällä paatilla käytiin snorklaamassa |
 |
| Ajettiin myös saari ympäri pyörillä |
Pieni infopaketti vielä tähän loppuun, että missä me siis oikein ollaan oltu. Gilin saaret tulivat tunnetuksi backpackereiden keskuudessa -80 ja -90 luvun välissä. Niitä tunnetuimpia Gilin saaria on siis kolme: Gili Air, Gili Meno ja Gili Tralalaa (paikallisten sanoin) eli tutummin Gili Trawangan. Nykyään turismi saarilla on kasvanut varmastikin huomattavasti muutaman vuoden sisään, mutta vielä saarilla on sitä kaukaisen paratiisisaaren tuntua. Gili Trawangan, mitä paikalliset kutsuvat Gili Tralalaaksi, on saarista suurin ja turistisoitunein. Seuraavana saariketjussa on Gili Meno, jossa meno on todella rauhallista ja rentoa ja se on eniten häämatkalaisten suosiossa. Seuraavana, lähimpänä Lombokia sijaitsee Gili Air. Se on eniten ehkä paikallisten suosiossa lomanviettopaikkana, mutta kyllä sinnekin nykyään jo länsimaalaiset ovat löytäneet lomailemaan ja ihan asumaankin sekä bisnestä pyörittämään. Saaret ovat ehkä parhaiten tunnettu niiden vedenalaisista maisemistaan, mitkä ovat kuulemma ihan maailmanluokkaa. Saarillahan ei ole kulkuneuvoja ainakaan vielä, joten kulkeminen siellä hoituu ihan kävellen, polkupyörillä tai heppakärryjen kyydissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti