Whitsundays sailing

Seuraava määränpää Airlie Beach saavutettiin tiistaina alkuillasta! Alunperin suunnitelmana ennen Airlie Beachille menoa oli yöpyä isommassa Rockhamptonin kaupungissa pari yötä, mikä on siis tuttu niistä kalliista agnus härän pihveistä mitä te siellä Saludissa ja The Grillissä tyytyväisinä syötte, mutta päätettiin tällä kertaa skipata kyseinen kaupunki ja palata myöhemmin sitten takasin niitä pihvejä maistelemaan. Matkalla kohti Airlie Beachia pysähdyttiin kuitenkin pienen kaupungin levähdyspaikalle, Rockhamptonista 30 minuutin ajomatkan päähän yöksi, kun toi Australiassa ajeleminen varsinkin sen jälkeen kun ei oo auton rattia nähny kolmeen kuukauteen, niin on aika rankkaa. Kiva oli kyllä välillä ollakkin vähän pienemmässä paikassa yötä, missä kaikki morjestelee toisilleen ja suunnilleen kaikki tuntee toisensa, kun hetken aikaa ollaan jo noissa isommissa kaupungeissa pyöritty.

Autossa yöpymisestä sen verran, että ei oltais kyllä uskottu sen olevan ihan noinkin mukavaa, kun mitä nyt edellisenä kokemuksena Suomessa on Yyterin Beachfutiksessa ja Summer Upeilla joutunu autossa nukkumaan. Ainoona huonona puolena oli alkumatkan viileet yöt. Täällä päin palloo kun on tosiaan talvi menossa, niin kyllä sitä villasukat (kiitokset niistä Juulin tädille) sekä collegehousut ja -paidat tuli tarpeeseen vielä paksun peiton lisäks. Toki mitä pohjosempaan tultiin, sitä lämpösemmäks ilmat muuttu ja vaatetusta sai sitä mukaa alkaa vähentämään. Mutta muuten matka meni mukavasti ja aika hyvin toi unirytmikin pääsi kääntymään. Nimittäin kun aurinko laskee ilta kuuden aikoihin, niin siitä parin tunnin päästä pitää mennä jo nukkumaan, että aamulla jaksaa herätä siihen kun aurinko nousee eli noin aamukuuden aikoihin.

Auringonnousuun on kiva herätä

Tiistai aamuna lähettiin sitten taas ajelemaan sellaset kevyet 400km pohjoiseen ja tosiaan hyvissä ajoin ennen auringonlaskua oltiin perillä. Majotuttiin sellaseen paikkaan, kun Sea Breeze Caravanpark, ja täytyy sanoo että se oli kyllä positiivinen yllätys. Aika kalliitahan noi karavaaniparkit on siinä mielessä, että kun edellisenä yönä ei maksettu mitään ja sitten taas yhdestä yöstä ilman sähkökaapeleita autoon joutuu pulittamaan 30AUD vaan siitä että pääset suihkuun, niin on se aika hurjaa, mutta kaippa se vähän riippuu paikastakin tietysti.

Pienen mietiskelyn jälkeen varattiin seuraavalle aamulle purjehdusretki kuuluisille Whitsundays -saarille. Ongelmana oli siis se, että kun ilmat oli aika kylmät, tai sit ne vaan tuntu kylmiltä ton parin kuukauden Aasian matkustelun jälkeen. Kuitenkin netistä luettiin ja respan täti kerto, että parempi sinne on paikalliseen talviaikaan matkustaa, kun kelien pitäis olla paremmat ja ei oo mitään hirmumyrskyjä tai kauheeta aallokkoo. No niinpä niin, siitä sitten vähän myöhemmin.. Otettiin siis yksi yö, kaksi päivää -purjehdus, kun aikaa ei ollut enempää ja ajateltiin että eiköhän siinäkin jotain ehdi näkemään. Keskiviikkoaamuna lähdettiin siis S.V. Whitehavenin matkaan parinkymmenen muun ihmisen kanssa. Samantien kun päästiin satama-alueelta pois, niin alko keinutus. Ensimmäisenä suuntana oli kuuluista Whitehaven beach, minne piti olla jotakuinkin vajaan kolmen tunnin purjehdus, mutta todellisuudessa se kesti reilu neljä tuntia. Voitte siellä vaan sitten kuvitella, että millanen matka se oli. Pakko oli olla laivan takakannella ulkona ettei lennä oksu ja kyllä välillä sai melkein rukoilla, että päästäis hengissä perille. Pelkästään sillä Viking Linella Tukholmaan matkustaneet ei voi varmaan ees kuvitella sellasta aallokkoo mitä me siellä koettiin siinä pienessä purkissa. Sama vesihän se vissiin ainakin periaatteessa menee ihan jenkkilään asti (saa korjata jos ollaan ihan väärässä). Siihen päälle vielä sellanen jotakuinkin 25m/s tuuli, niin aika tiukassa paketissa sai koko matkan olla. Perille kuitenkin päästiin ja kuvia voitte kattoo alempaa. Seuraavana tehtävänä Whitehaven beachilla palelun (jotkut vielä oikeesti kävi siellä uimassa!) jälkeen meillä oli löytää paikka, mihin voidaan ankkuroida vene ja olla yötä mahdollisimman pienellä aallokolla, joten ilta auringonlaskun jälkeen menikin purjehtiessa aallokossa taas muutama tunti. Torstaiaamuna uhmattiin taas luontoäitiä ja purjehdittiin pari tuntia paikkaan, missä sitten snorklailtiin (kunnon suomalaisina kestettiin meressä suunnilleen 10 minuuttia ja takasin veneeseen ensimmäisten joukossa), sekä kajakoitiin ja sieltä sitten ruoan jälkeen kivasti masut täynnä alotettiin parin tunnin keinuva matka takaisin satamaan Airlie Beachille. Vissiin noi tasapainosetit meni vähän siitä keinutuksesta sekasin, kun koko illan tuntu että olis vieläkin laivassa. Että koita siinä nyt sitten käydä suihkussa, kun toisella kädellä piti ottaa seinästä tukee, kun tuntui ettei pysy pystyssä.

Meidän hytti

Takasin Airlie Beachia kohti

Täytyy kyllä sanoo, että meillä kävi tosi huono tuuri kelin puolesta. Sillä se tuuli oli tosiaan jotain ihan uskomatonta ja vesi oli sateen ja tuulen myötä varmaankin jonkunverran sekottunut ja tosi kylmää (joku sano että 23 asteista), eikä siitä snorklauksestakaan oikeen voinut kunnolla nauttia, kun piti keskittyä samaan aikaan kylmyydestä tärisemiseen ja rauhallisesti hengittämiseen. Kyllähän meillä oli märkäpuvutkin lämmikkeenä päällä, vaikka todellisuudessahan ne puvut oli varmuuden vuoks vaarallisia meduusoja varten, tosin niitä ei tähän aikaan vuodesta pitäis edes olla. Olis kyllä siitä reissusta pystyny paremmalla ilmalla nauttimaan paljon enemmän ja varsinkin kun siitä sai pulittaa jopa 330AUDn verran, mutta kokemushan sekin. Voi myös olla, että tässä kun on nyt sen verran ympäriinsä matkusteltu, että ehkä alkaa jo pääkoppa vähän turtumaan noihin kaikkiin hienouksiin mitä olis tarjolla. Kai sitä jokaiselle reissarille jossain kohtaa tulee eteen sellanen vaihe, että mikään ei näytä eikä tunnu miltään, vaikka jälkeenpäin miettii että no olihan se nyt oikeesti tosi hienoo.