a tiny whisper: Farmityöt DONE!

Hellurei ja terveisiä täältä etelän lämmöstä!

Oltiin kerrankin ajoissa liikenteessä ja saatiin jopa jotain asioita hoidettua hostellilta käsin. Meidän pakolliset 13 viikkoo farmitöissä tuli tiensä päähän ja me ollaan nyt niinsanotusti outisfail eli pois Innisfailista. Hullua. Se oli meille kun koti viimeset neljä kuukautta, vai kauanko sitä nyt siellä tuli oltua. Elettiin siellä vähän niinkun omassa kuplassa ja ehkä vähän pelottikin lähtee taas uuteen paikkaan ja kohti uusia seikkailuita. Siellä elämä oli jotenkin niin helppoo; sulle hommattiin työpaikka, sait kyydin töihin ja takasin, sut vietiin kaupan ovelle ja haettiin siitä tunnin päästä, keittiö siivottiin joka aamu ettei ite tarvis ja huonekkin siivottiin sekä lakanat vaihdettiin kahen viikon välein. Suurin ongelma oli se, kun piti miettiä mitä ruokaa sitä tekis ja suurin vaiva oli tehdä se ruoka ja kävellä sinne keittiöön, minne oli meidän huoneesta ehkä 10 sekunnin kävelymatka. Pelottavaa tottua tommoseen, mutta niin se vaan on. Nyt täytyy siis ryhdistäytyä ja tottua taas tekemään ite kaikki tai siis kaikki ne normaalit asiat mitkä kuuluukin, heh.

Ostettiin auto. Todettiin, että sillä on helpoin kulkee paikasta toiseen kun täällä toi julkinen liikenne on niin kallista eikä se apostolikaan vie pitkälle, ainakaan oman eliniän aikana. Löydettiin hyvään hintaan tosi hyväkuntonen ja -näkönen auto ihan itse Innisfailista. Toivotaan että se toimii ja kaikki menee hyvin, eli nyt sormet ristiin! Oli aikamoinen homma kaikissa paperitöissä, vähän kun olis yritystä Suomessa perustanu.. On tää aikamoinen maa ja nimenomaan osavaltio. Queenslandin osavaltiossa kun on eniten kaikkia lakeja ja sääntöjä koko Austaliassa. Jos joku haluaa jotain siitä paperihelvetistä tietää lisää niin ottakee yhteyttä!

Saatiin myös vuokra-asunto. Juulin perhetuttujen tuttuja asuu Brisbanen lähellä ja ne vuokraa asuntoa aina kun tuttuja tai tutun tuttuja tulee käymään. Onneks se sattu olemaan vapaana, niin me päästiin hetkeks muihin maisemiin ja tärkeintä: omaan asuntoon! Kokkailla saa vaikka alasti tai kattoo telkkaria bokserit jalassa röyhtäillen tai mitä ikinä tykkääkään tehä, eikä kukaan oo valittamassa! Luksusta!

Mitäs muuta.... Käytiin pari viikonloppua takaperin Josephine Falls -vesiputouksella kivalla sunnuntaisella päiväretkellä meidän huoneen J:n ja parin muun tytön kanssa. Lainattiin meidän naapurihuoneen pojalta autoo (mikä meidän itseasiassa aluks piti ostaakin mutta siitä ei sen enempää) ja ajeltiin puolisen tuntia putouksille. Vesi oli pirun kylmää, tuli itseasiassa vähän suomalaisen alkukesän ensimmäinen järvipulahdus mieleen siinä kun sinne veteen yritti ittensä saada. Itseasiassa Juulihan päätti mennä helpointa kautta liukastumalla kiveltä suoraan sinne kivasti mahalaskulla sillälailla. Siinä pääs kyllä parkour taidot valloilleen ja meistä tuli kun 6-vuotiaita pikkutyttöjä nintendo pelissä, kun hypittiin kiveltä toiselle ja koitettiin päästä vesiputouksen yläosastolle (kun siis siinä periaatteessa oli vähän niinkun kolme vesiputousta), vähän kun Crash Bandicootissa konsanaan. Päästiin aika huipulle jo ja meidän skottikaveri J halus mennä vesiputouksen päälle ja meidän piti ottaa kuva, kun yhtäkkiä Juuli huutaa että "OTA KUVA, OTA KUVA ÄKKIÄ!" kun J laski keskimmäistä jyrkkää ja kivistä vesiputousta alas. Sehän ei siis ollu ollenkaan tarkotuksellista, vaikka niin aluks luultiinkin, vaan se oli vahingossa liukastunu sen vesiputouksen päällä ja joutu virran vietäväks. Onneks kuitenkin vähillä vahingoilla selvis ja jälkeenpäin siitä saatiinkin aika hyvät naurut hostellilla.

Viikko sitten perjantaina meillä oli hostellilla Halloween kemut, jotka meidän hostellin omistaja John oli järkänny. Oli tosi kiva, kun kaikki oli kerrankin taas panostanu kunnolla asuihin! Meillä oli boolia, beerbongia, kurpitsan kaiverrusta, hyvää musiikkia ja myöhemmin illalla trick or treat -tehtäviä. Oli kyllä onnistunu ilta ja kiva oli kun saatiin kaikki taas samaan paikkaan yhtenä isona perheenä!