Hostellielämää

Sitä on jotenkin tottunu elämään tän kaiken keskellä kun kotonaan, näiden kaikkien ihmisten kanssa. Sitten kun sulta viedään pikkuhiljaa aina yks sieltä ja yks täältä, seuraavana kolmasosa niistä ihmisistä kerralla ja ne korvataan kaikki uusilla, niin kyllä siinä pää väkisinkin menee sekasin eikä oikein jaksa innostua niistä uusista kasvoista enää. Ei tää oo enää sama paikka, kun sillon 12 viikkoo sitten kun me tänne tultiin. Mutta sellasta tää matkalaukkuelämä on. Eikä ehkä jotenkaan haluakaan päästää ihmisiä liian lähelle, kun niistä joutuu kuitenkin luopumaan ennemmin tai myöhemmin. Jokanen, kuka on vähääkään joskus pidempiä aikoja reissannu, niin tietää millasta se on.

Pari viikkoo sitten (vai onkohan siitä jo peräti kuukausi, hups) meidän hostellilla järjestettiin festarit, mikä siis ei ehkä ihan ollu samanlainen kun mitä suomalaisilla tulee mieleen sanasta festarit. Sisäänpääsyä varten piti maksaa 5$, niin sait rannekkeen. Meillä oli kasvomaaleja ja kaikenmoisia glittereitä millä itse kukakin sitten maalaili ittensä täyteen. Festarit alko jo päivällä, joten mikäs sen parempi kun istua auringossa 80 muun ihmisen kanssa kuuntelemassa musiikkia. Jotkut sai myös hyvän idean ja heitteli arviolta pari sataa vesi-ilmapalloo sinne väkijoukon keskelle, mut me onneks säästyttiin niiltä. Myöhemmin pojat alko grillaamaan kaikille backpacker-hampurilaisia, eli pieni pihvi juustolla paahtoleivän välissä ja siellä olis ilmeisesti ollu jonkinmoista makkaraakin tarjolla, mutta ite ei lähetty niitä kokeilemaan kun eihän se täällä ihan siltä HK:n siniseltä maistu. Loppupeleissä se oli kyllä tosi kiva ja onnistunu päivä kaikenkaikkiaan. 

Muutamana viime viikonloppuna on täällä kyllä tosiaan ollu menoo ja meininkiä, kun yhenki viikon aikana arviolta 15 ihmistä lähti, oli itse kunkin läksiäisiä sekä mahtu siihen parit synttäritkin vielä päälle. Täytyy sanoo, että täällä on jotenkin nyt vasta alkanu viihtymään paremmin eikä työtkään tunnu niin pakkopullalta enää, vaikka ne onkin lisääntyny nyt kun kelit on täällä vähän lämmenny ja banaanit kasvaa raivoissaan. Meillä on muutamana viikonloppuna ollu ihan superhauskaa ja ollaan tuotu Suomi kartalle ja näytetty että mihin ne suomalaiset pystyy. Niitä ihmisten reaktioita on ollu hauska seurata, kun joidenkin kanssa, joiden kanssa ollaan oltu täällä jopa kymmenen viikkoo samaan aikaan, ei olla puhuttu kertaakaan ja yhtäkkiä ollaan ihan menossa mukana niin kai siinä jollain voi vähän pasmat mennä sekasin. Jotenkin nyt vasta on oikeestaan tullu sellanen, että ei pelota mennä juttelemaan niille tutuille ihmisille tai ei ylipäänsä pelota niin paljoo puhua sitä englantia niille, kenen äidinkieli se on. Mutta tosiaan täältä on nyt meidän oikeestaan koko porukka lähteny keiden kanssa vietettiin viimenen kuukausi aika tiiviisti ja se jotenkin tuntuu tosi oudolta, kun ei täällä yhtäkkiä ookkaan niitä samoja tuttuja kasvoja enää. Meidän 13 farmityöviikosta on jäljellä enää 4, joka laittaa tosiaan mietityttämään että haluuko sitä ees tutustua uusiin ihmisiin enää. Ajantaju täällä kyllä menee ihan sekasin ja tätäkin kirjoitusta on pitäny sen viimesen kuukauden kirjotella, mutta aina on ollu jotain ja sit se tietty on unohtunu. 

Ranskalainen poskisuudelma parhaalta ranskalaiselta huonekaverilta

Muutama viikko sitten Juulin ollessa raatamassa banaanien parissa, Emma eksy parin muun tytön mukaan käymään rannalla. Tässä lähellä on sellanen ranta, kun Etty Bay, jonne ajaa jotakuinkin vartin verran mutkasta vuoristotietä meidän hostellilta. Se on tosi suosittu paikallisten keskuudessa ja ilmeisesti muutama muukin sen tietää, kylläkin meidän onneks siellä ei ollu kun kaks ihmistä meidän lisäks, mutta eipä mitään yleisöryntäystä voi keskiviikkopäivältä odottaakaan. Täälläpäin Australiaahan ei siis saa uida missään, koska krokotiilit ja stingrayt voi tappaa sut hetkessä, mutta todettiin sen olevan vielä turvallista kun täällä ei oo ihan ydinkesä meneillään (millon niitä stingrayta on eniten), niin päästiinpä ekaa kertaa uimaan tällä mantereella eikä se vesi ollut ees niin kylmää kun olis luullu!

Nythän täällä alkaa olemaan kevät ja kesää kohti kokoajan mennään, päivän lämpötilat on tukahduttavan kuumia jo nyt tämmösille viileeseen tottuneille suomalaisille ja täytyy sanoo että täällä ilmastointi on ihana keksintö! Suunnitelmissa olis olla ennen joulua Sydneyssa, mutta aikaa meillä on 1,5kk ja matkaa sinne on joku varmaan 3000km täältä, joten ehkä me jotain keksitään ennen sitä. Tiiä vaikka oltais rakastuttu bananaaneihin ja jäätäiskin tänne...

Nälkäsille backpackereille 37 pizzaa

Pikkunen opossumi raukkakin eksy banaanien mukaan

Rankan työpäivän jälkeen maistuu yks huurteinen!