a tiny whisper: Postia Suomesta

Tällälailla kun sitä matkustelee ympäriämpäri maapalloo, niin välillä ei edes huomaa kaipaavansa jotain tiettyjä asioita (kuten ruokaa), mitä sitten alkaa taas uudelleen kaipaamaan kun sitä saa. Koko kierre meillä alko varmaankin Cairnsista kuukausi takaperin kun löydettiin tiemme jo aiemmin mainittuun ruotsalaiseen kahvilaan karjalanpiirakoille, sekä saatiin turkinpippureita ja fazerin sinistä. Siitä lähti sitten ajatus, että vitsi olis kiva saada paketti kotoo missä olis kaikkia lempparikarkkeja ja muita juttuja. Niinpä viimesen viikon sisään ollaan kumpikin oltu niin onnekkaita, että saatiin paketit Suomesta. Onnekkailla tarkotetaan tällä kertaa sitä, että viestillä lähti lista mitä kaikkee sais olla ja pakettina ne saapui kotona olevien ystävällisten apukäsien avulla perille viikon matkustuksen jälkeen.

Pienesti niin sanotusti pelko persuksissa oltiin meidän ruisleipien kanssa, kun sieltä tutusta S-marketista saa vain kolmen päivän päähän päiväyksellä olevaa leipää, mutta hyvin kävi meidän tapauksissa, ties millä pyhällä hengellä ne säily niinkin pitkään ja saatiin syödä ruisleipää hernesopan sekä jauhelihakeiton kanssa. Jotenkin sitä on vaan niin vaikeeta käsittää että minkä ihmeen takia sitä perinteistä suomalaista versioo ruisleivästä ei täältä saa, kun tosi paljon ihmiset on täällä kuitenkin terveellisten elämäntapojen perään (shortsikelit kun periaatteessa kestää ympäri vuoden) ja sitten kuitenkin sieltä paikallisesta marketista haetaan sitä valkosta pullamössöleipää ja laitetaan terveellistä maapähkinävoita ja vielä terveellisempää suklaavoita siihen päälle niin mikä meni vikaan? Okei, ehkä vähän tuli yleistettyä, kyllä täällä muitakin ihmisiä on eikä pelkkiä terveysintoilijoita, mutta siltikin joku sais alkaa tekemään sitä oikeeta ruisleipää täälläkin kaupan hyllyille edes meidän mieliks. Näkkileipää täältä kuitenkin kuulemma saa ihan tosta lähikaupasta, mutta ei olla sitä vielä ehitty kokeilla. Yks asia myös mitä ei olis tullu mieleenkään mitä täältä ei saa, niin niinkin tärkee kun sipsidippi: ei täällä tunneta sellasta jauhopussia mikä sekotetaan kermaviiliin vaan ne sipsit syödään sen pelkän kermaviilin kanssa. Hyi. Hernekeittoo nyt kaipaa aina vaikkei sitä kotona tuu syötyä kovin usein, mutta täällä se maistuu sitäkin paremmalta. Tietenkin myös suomalaisia makeisia piti eri lajeja pyytää ihan vaan kavereille maistettavaks (itelle kaikki siis).

Viime viikonloppuna juhlittiin Juulin synttäreitä pienen kakun kera, sekä valmistettiin edellisenä päivänä suomalaisille tuttu hornashotti -juoma kotoa saaduista karkeista. Hassua jotenkin kun noi tommoset salmiakkijuomat on Suomessa tosi yleisiä shottijuomia baareissa, niin täällä sitä maisto valehtelematta 30 ihmistä ja ykskään ei tykänny, ei sitten yhtään. No, jäipähän enemmän meille!